Lehtikaali kestää pakkasta

Etualalla Scarlet, taustalla Half Tall

Armeija marssii vatsallaan, sanotaan. Antiikin Rooman armeija marssi aikoinaan kaalin voimalla, ja tuo kaali oli nimenomaan lehtikaalia (Brassica oleracea var. sabellica). Epäilemättä Gallian ja Hispanian legioonalaiset saivat ravinnostaan riittävästi ainakin rautaa, kalsiumia ja C-vitamiinia. Ja proteiinia, jota lehtikaalissa sanotaan olevan vihreistä kasviksista eniten, vain hieman vähemmän kuin herneessä. Kasvimaan kasveista vain nokkonen lyö terveellisyydessä lehtikaalin laudalta.

Tuore lehtikaalia antaa salaattiin makua ja voimaa. Lehdistä voi paahtaa uunissa sipsejä - kunhan katsoo, etteivät ne paahdu sekuntiakaan liian kauaa. Saksalaisia klassikkoja ovat lehtikaali savumakkaran kanssa sekä lehtikaalikeitto, johon laitetaan reilusti makkaraa. Irlantilaiset syövät halloweenin aikaan lehtikaali-perunasosetta.

Säilöminen käy laatuun kuivaamalla, mutta kuivattavat lehdet eivät saisi olla pakkasen panemia. Itse käytän kuivattua lehtikaalia kastikkeisiin, keittoihin ja sämpylätaikinaan, mutta maltilla, jottei sen maku hallitse liiaksi.

Lehtikaali ei pakkasta säikähdä

Lehtikaali kestää jopa viidentoista asteen pakkasta. Jäisiä lehtiä voi käydä napsimassa salaattiin tai keittoon vielä tammikuussa, elleivät jänikset tai peurat ole pistelleet niitä poskeensa ennen sitä.

Lehtikaali on kaaleista helppohoitoisin. Tuholaiset eivät piinaa sitä yhtä pahasti kuin monia muita kaalikasveja. Varsin koristeellisena kasvina se sopii vaikka kukkapenkin taustaksi. Täysin vihreiden lajikkeiden lisäksi on olemassa esimerkiksi violetteja lajikkeita.

Omassa vihannesmaassa olen kasvattanut neljää eri lajiketta. Half Tall on maukas ja kookas lehtikaali, joka kasvaa jopa metrin korkuiseksi ja melkein yhtä leveäksi. Red Russian on matalampi ja sileälehtinen eikä mielestäni yhtä hyvä kuin edellinen. Sen lehtiruodit ovat kauniin violetit. Scarlet on kokonaan violetti ja "puolikorkeaa" hentoisempi. Dwarf Green Curled on vihreä, röyhelölehtinen, matala ja maukas.

Lisää lehtikaalikokemuksia tästä blogista.

Jättikurpitsaa

Jättikurpitsoiden ennätyspainot ovat tuplaantuneet viidentoista vuoden välein. Maailman kurpitsaennätys ylsi 80-luvun alussa hädin tuskin 200 kiloon. Vuonna 1996 ylittyi 450 kiloa. Viime vuonna meni rikki taas yksi amerikkalaisten haamuraja, 2000 paunaa eli 900 kiloa. Tänä vuonna Euroopassa on kasvatettu ensimmäinen yli 1000-kiloinen kurpitsa. Pienen halkeaman takia se ei kuitenkaan pääse Guinnessin ennätyskirjaan.

Suomalaiset eivät jää kauas maailmanennätyksestä. Kesällä 2012 kuopiolaiskurpitsa paisui peräti 716-kiloiseksi.

Tärkein tekijä yhä uusien kurpitsaennätysten synnyssä on kontrolloitu pölytys, jolla varmistetaan jättiperimän siirtyminen. Olennaista ovat myös juuri oikeanlaiset olosuhteet.

Botanian 140-kiloinen kurpitsa olisi sijoittunut

jättikurpitsoiden SM-kisassa yhdeksänneksi

Joensuun kasvitieteellisessa puutarhassa, Botaniassa, kylvettiin ruukkuihin sittiäisen kokoiset jättikurpitsansiemenet vähän ennen vappua. Suomen Jättikasvisyhdistykseltä saatuihin siemenpusseihin oli merkitty ”isä- ja äitikurpitsoiden” painot. Suurin vanhemmista painoi yli tuhat paunaa.

Toukokuun puolivälissä kaksi taimea istutettiin Botanian pihalle harson alle. Kesäkuussa harso otettiin pois. Pölytyksen hoitivat hyönteiset, joten ei voida olla varmoja, ovatko Botanian kurpitsoiden siemenissä jättigeenit tallella. Todennäköisesti kuitenkin ovat, sillä jätit kukkivat muita kurpitsoita aiemmin.

Botanian kurpitsantaimet kasvavat aurinkoisella noin kolmenkymmenen neliön tontilla. Maahan on lisätty kananlantaa noin kilon neliölle. Kastelua kasvit tarvitsivat alkukesällä sekä heinä-elokuun kuivan jakson aikaan.

Jättikurpitsan kasvatus ei eroa olennaisesti tavallisen kurpitsan kasvatuksesta. Kaikkea tarvitaan vain enemmän: lämpöä, ravinteita, vettä, tilaa. Kate ja kohopenkki soveltuvat jättiläisille, sillä niiden ansiosta maa pysyy kosteana ja lämpöisenä, ja viljelemään päästään hieman aiemmin kuin tasamaalla.

Jättikurpitsalle on syytä varata vähintään kymmenen neliön kasvuala. Lannoitteeksi sopii esimerkiksi peräkärryllinen hevosenlantaa, kerrotaan Jättikasvisyhdistyksen nettisivuilla. Kasvukautta voi pidentää alku- ja loppupäästä harsoilla tai kasvihuoneella.

Vettä kurpitsa voi hörppiä pari sataa litraa viikossa. Sivuversojen multaaminen tehostaa kasvin veden ja ravinteiden saantia.

Jättikurpitsoiden jalostuskriteereihin ei kuulu maku, mutta jättikurpitsat ovat syötäviä siinä missä muutkin kurpitsat. Niistä voi tehdä esimerkiksi hilloja, pikkelsiä, raastetta sämpylä- ja kakkutaikinoihin, soseuttaa keittopohjia.

(lyhennelmä jutustani joka ilmestyi Maaseudun Tulevaisuus -lehdessä 27.9.2013, tässä puffi ja kuva Botanialta)

Kesäkurpitsasato numeroina

Viimeiset kesäkurpitsat korjattiin pois 28.9. ja suuri kesäkurpitsakesä on muutettavissa numeroiksi.

Taimia oli kaikkiaan 26, lajikkeita 8. Takapihasta kurpitsanlehtien peitossa oli 30-40 neliötä. Siemenet kylvettiin 10. toukokuuta ja taimet istutettiin maahan kesäkuun 6. ja 12. päivän aikana.

Yhteensä satoa kertyi 152,1 kg, joten taimikohtainen sato oli keskimäärin 5,85 kg. Satoisin taimi tuotti 15,3 kg ja suurin kesäkurpitsa painoi 4,4 kg. Molemmat ennätykset menevät pyöreälle Tondo-lajikkeelle.

Kaverilta saatu "yllätyssiemen" tuotti melkein valkeita, hoikan päärynämäisiä kurpitsoita, joiden pinta oli hieman muhkurainen. Nimesin sen risteymäksi Zuboda x Patisson. Kaksi taimea tuotti satoa 10,0 kg. Keskimääräinen kurpitsa painoi 0,63 g, satokausi alkoi 22.7. Suurimmat yllätyskurpitsat olivat 1,4 kg (molemmat kuvassa).

Satoa 13.8: Tondo, Spaghetti, "yllätys", Striato ja Drakosha

Long White Bush 2 -lajikkeen taimia oli kolme. Niiden sato taimea kohti oli 5,9 kg, tuottoisin antoi 6,6 kg. Keskimääräinen kurpitsa painoi 1,36 kg, suurin 2,2 kg. Satokausi alkoi 24.7.

Tondo Chiaro di Nizza -lajiketta oli niin ikään kolme taimea. Keskimääräinen sato taimea kohti oli huikeat 13,9 kg. Keskimääräinen Tondo painoi 1,67 kg, suurin peräti 4,4 kg (kuvassa). Eniten, 15,3 kg, tuotti taimi, jonka istutin viime syksynä tekemääni kohopenkkiin. Satokausi alkoi varhain, jo 16.7.

Ufonmallinen Patisson kasvatti kolmeen taimeen kurpitsaa yhteensä 10,0 kg. Jokainen taimi antoi suunnilleen 3,3 kg ja keskimääräinen kiekko painoi 0,56 kg. Satokausi alkoi 4.8. mutta lähti todenteolla käyntiin vasta elokuun loppupuolella.

Venäläinen Drakosha on muistuttaa kaupassa myytäviä pitkulaisia, tummanvihreitä kesäkurpitsoita. Neljä taimea tuotti yhteensä 26,7 kg eli keskimäärin 6,68 kg/taimi. Yksi taimi katkesi jo heinäkuun puolivälissä eikä ehtinyt tuottaa satoa kuin kaksi kiloa. Satoisin pensas antoi 9,5 kg ja keskimääräinen Drakosha painoi 0,92 kg. Suurimman mitat oli 2,1 kg (kuvassa 2 kg painoinen) ja 44 cm. Satokausi alkoi 22.7.

Kaunismuotoinen Patisson

Viidestä Spaghetti -kurpitsasta kolme oli miltei täysin varjossa. Siitä huolimatta ne tuottivat 3 kg jokainen. Aurinkoisen paikan kaksi taimea tuottivat 5,2 kg kumpikin, joten yhteensä Spaghetti-satoa tuli 19,4 kg. Keskimäärin ne painoivat 0,92 kg ja satokausi pyörähti käyntiin 20.7.

Neljä rönsyilevää Rondini -taimea antoivat satoa yhteensä 8,0 kg. Keskimääräinen pikkupallo painoi 0,33 kg, satokausi alkoi 24.7.

Raidallista Zucchini Striato d'Italia -lajiketta oli kaksi taimea, joista kertyi satoa 18,7 kg. Suurin kurpitsa painoi 2,55 kg (ylhäällä kuvassa keskellä). Keskimääräinen Striato painoi 0,85 kg, satokausi alkoi jo 15.7.

Viikkokohtainen satohuippu oli 1.-7.8., jolloin korjattiin vähän yli 40 kg kurpitsaa. Lisäinfoa lajikkeista täällä.

Punajuurikas vahvistaa verta

Punajuuri ja mangoldi ovat samaa kasvilajia

Punajuurikas, entiseltä nimeltään punajuuri (Beta vulgaris subsp. vulgaris var. conditiva), on mangoldin ja sokerijuurikkaan ohella yksi juurikkaan muodoista. Punajuuri on helppohoitoinen ja satoisa kasvi, joka taipuu moneen. 

Ensimmäisenä punajuuri tuo mieleen etikkapunajuuret ja joulupöydän rosollin, sitten ala-asteen herkun lindströminpihvit ja punajuuri-aurajuustovuoan, jota en olekaan aikoihin syönyt. Myös karamelleissa, jogurtissa ja jäätelössä käytetään punajuurta, tai oikeammin siitä erotettua punajuuriväriä E162.

Meidän arkiruoka on punajuuripihvit, jotka tehdään keitetyistä punajuuriviipaleista, leivitetään kananmunalla, korppujaholla, suolalla ja timjamilla ja paistetaan uunissa. Ja kyllä maistuu, sillä "joka keitetyn paistaa, se makean maistaa".

Punajuuren juurta, kantaa ja kuorta ei kannata poistaa, ettei arvokkaat vitamiinit ja antioksidantit liukene keitinveteen. Näiden lisäksi punajuuressa on runsaasti monia kivennäisaineita. Punajuuren sisältämä folaatti edistää punasolujen uusiutumista ja hillitsee verisuonten ahtautumista.

Punajuurenlehtikääryleet, kattilassa kiehuvat ruotimangoldit

Takavuosina punajuuret olivat punaisia, mutta nykyisin voi valita punaisista, keltaisista, vaaleista tai raidallisista punajuurikkaista. Keskiajan punajuurikkaat olivat keltaisia tai vaaleita, punainen muoto jalostettiin 1600-luvulla.

Punajuuri ei ole pelkkä juurikasvi. Nuoria lehtiä voi käyttää pieniä määriä salaattiin sellaisenaan, vanhempia kiehautettuna pinaatin tapaan.

Uuden maailman papuja

Berner Landfrau

Tarhapapu tuotiin 1500-luvulla uudelta mantereelta Eurooppaan. Aluksi ne olivat köynnöstäviä, nykyisen salkopavun (Phaseolus vulgaris var. vulgaris) kaltaisia. Pensaspapu (var. nanus) kehitettiin vasta myöhemmin. Suomessa tarhapapua on ennen viime vuosikymmeniä kasvatettu vähänlaisesti. Vanhan kansan kielessä pavut ovat olleet joko härkäpapuja tai herneitä.

Promotor

Tarhapapu tarvitsee lämpöä. Avomaalle ne kannattaa kylvää vasta kesäkuun puolella, kun maa on lämmennyt 12-14-asteiseksi. Kylmässä ja kosteassa pavut mädäntyvät. Papumaata voi lämmittää levittämällä sille harson muutamaksi päiväksi ennen kylvöä. Etenkin salkopapua tulee sitä enempi, mitä kuumempi kesä on, sillä sen satokausi kestää elokuulta ensipakkasiin.

Tänä kesänä salkopapu ehti tuottaa kivasti - noin 2,5 kiloa paristakymmenestä taimesta - satoa myös Joensuun korkeudella. Lajikkeita kasvoi kolme: violetti Blauhilde, kirjava Berner Landfrau ja vihreä Promotor. Näistä ensinmainittu tuotti parhaiten kuluneena kesänä, mutta sateisena kesänä 2012 Berniläinen maalaisemäntä oli tuottoisin.

Blauhildeä papumajan kattona

Pensaspapuja kasvoi viittä lajiketta, joista vihreät Vaia ja Primel sekä violetti Purple Teepee tuottivat parhaiten. Kaksi ensimmäistä ovat melko matalia ja ne alkoivat tuottaa satoa jo elokuun alkupäivinä. Jälkimmäinen on puoli metriä korkea ja siihen kehittyi ensimmäiset palot elokuun puolivälissä.

Palstan kaksi kuuden metrin riviä ovat tuottaneet tähän mennessä 3,5 kiloa pensaspapua. Viimeinen sadonkorjuukierros on vielä tekemättä, sillä pensaat ovat toistaiseksi säästyneet hallalta.

Tarhapavut keitetään aina ennen käyttöä. Sitten niitä voi syödä sellaisenaan tai käyttää keittoihin, kastikkeisiin ja salaatteihin. Pakastus on paras säilöntämenetelmä.

Välipalapeli

Kuinka lapset saisi totutettua uusiin makuihin? Martoilla on vastaus: pelaamalla peliä, jota kutsun nimellä "välipalapeli".

Pelin idea on tämä: Otetaan suuri pyöreä tarjotin, jolle pilkotaan erilaisia kasviksia sektoreittain. Marttojen haistelu-maistelu -aamupäivässä Joensuun Perheentalolla viime tiistaina tarjottimella oli kyssäkaalta, salaattifenkolia, tomaattia, parsakaalta, omenaa, porkkanaa, retiisiä, karpaloita, palsternakkaa, munakoisoa, lehtikaalta ja paprikaa.

Välipalapelin pelilauta, pelinappuloina retiisihiiret

Jokaiselle pelaajalle otetaan nappula. Marttojen pelissä nappuloina toimivat retiiseistä tehdyt hiiret. Sektoreiden kohdalle tarjottimen ulkopuolelle voi halutessaan laittaa pyöreät paperinpalat, jotka toimivat pelin ruutuina.

Sitten heitetään noppaa ja lähdetään kiertämään tarjotinta. Siitä sektorista maistetaan, jonka kohdalle nappula pysähtyy.

Kotona kokeilin peliä heti. Kasvisvalikoima oli hieman edellistä pienempi. Uutena makuna oli selleri. Peli koukutti sekä omat että ystäväperheen lapset niin, että taas tänään sitä pelattiin välipalan aikaan. Nyt mukana oli papua, hernettä, mansikkaa, kesäkurpitsaa, fenkolia, omenaa sun muuta - ja kuivattua herkkutattia. Kaikki meni.

Kehittelin peliin pari sääntöä: Jos pelaaja tulee ruutuun, jossa on toisen pelaajan nappula, ruutuun tulija saa possuttaa ruudussa ollutta ja määrätä tämän syömään jostakin sektorista. Se pelaaja, joka syö sektorin viimeisen palan, voittaa ja saa syödä tarjottimen keskelle laitetun palkinnon.

Peliä voi pelata myös esimerkiksi niin, että kaikki maistavat jokaisen heiton jälkeen siitä sektorista, johon pelaaja sillä kerralla tulee. Tarjottimen keskelle voi laittaa maustetun kermaviilipurkin, jossa kasviksia saa dipata joko aina tai tietyissä tilanteissa. Tai peliä voi pelata ihan millä säännöillä vain - kaikissa tapauksissahan lapset kuitenkin napostelevat terveellisiä kasviksia ja tottuvat uusiin makuihin.

Avoimet puutarhat

Sunnuntaina 4.8. olivat puutarhat auki. Joensuussa pihoja oli kolme, muualla Pohjois-Karjalassa neljä lisää. Yhteensä Puutarhaliiton tapahtumaan osallistui noin 450 pihaa.

Omalla hyötykasvipihallani kävi vieraskirjan mukaan 142 ihmistä. Paljon innostuneita ja hyväntuulisia ihmisiä, ja paljon kiinnostavia, mutta valitettavan lyhyitä keskusteluja. Kiitokset! Ja suuret kiitokset myös ihanille sukulaisille Suomen toiselle laidalle: ilman teidän apuanne ei kahvituksesta olisi tullut mitään.

Maissin latvat, taustalla männikkö

Yleisin kysymys koski maissia: Mikä tämä kasvi on? Voiko se olla maissi? Monilla lienee sellainen mielikuva, että maissin tai tarkemmin sokerimaissin (Zea mays var. saccharata) tähkä kehittyy kasvin latvaan. Mutta latvassa heiluukin hede ja tähkät muodostuvat lehtihankoihin.

Viime kesänä maissi ei ehtinyt valmiiksi, mutta toissa syksynä vietimme maissijuhlia syyskuun alkupuolella. Tänä vuonna toiveet ovat korkealla. Ehkä taas päästään jyystämään keitettyä, voilla siveltyä supermakeaa tähkää...

Miehenkorkuinen maissi on leveine lehtineen komea kasvi. Vaikka sato ei ennättäisi valmistua, siitä saa silmäniloa.

Toisiksi yleisin kysymys koski iisoppia (Hyssopus officinalis), jonka syvänsiniset kukat ottavat pihaantulijan vastaan. Miten oikein käytät tätä? Teenä mintun kanssa ja salaatissa sellaisenaan. Pidän sen robustista mausta ja tuoksusta.

Myös lehtikaaleista (Brassica oleracea var. sabellica) ja niiden käytöstä keskusteltiin. Salaatissa lehtikaali menee oikein hyvin, mutta lämpimissä ruuissa en ole saanut sitä toimimaan. Ehkä olen laittanut sitä liikaa.

Paljon keskustelua herättivät tietysti kesäkurpitsat (Cucurbita pepo), jotka hallitsevat pihaa. Kesäkurpitsan taimia on parikymmentä, lajikkeita kahdeksan. Edellisen viikon sato - kolmekymmentä kiloa - oli korjattu salaatteihin, kakkuihin ja vieraiden kotiinvietäväksi. Suklaakakku sai paljon kiitosta osakseen.

Kesäkurpitsaa tarjolla, pyöreä Tondo on yli kolmikiloinen

Moni kyseli, kuinka monta vuotta ja montako tuntia olen tehnyt töitä puutarhan eteen. Suurin työ on puutarhan perustamisessa: esimerkiksi kohopenkki pärjää monta vuotta omillaan sen jälkeen, kun sen on rakentanut. Eniten aikaa olen käyttänyt kasvimaan suunnitteluun. Puutarhakirjojen, siemenluetteloiden ja ruutupaperin kanssa istuin keinutuolissa talven pimeimpien kuukausien illat. Nyt on meneillään kolmas kesä. Noin 50 neliötä nurmikkoa on väistynyt hyötykasvien tieltä.

Näyttäisi siltä, että tavallisin puutarhaharrastaja on keski-ikäinen nainen. Piha kytkeytyy kotiin, joka edelleen on enemmän naisen kuin miehen aluetta. Paljon miehiäkin kävi pihalla, mutta miltei kaikki puolison kanssa.

Näyttäisi myös siltä, että hyötykasviharrastus on nouseva trendi. Ihmiset haluavat tietää, mitä syövät ja mistä ruoka tulee. Myös globaalin ruokaturvan kriisiytyminen ja taloudellinen epävarmuus saattavat motivoida hyötykasvitarhuria.

Sydänkesän salaatit

Keskikesä on salaattien juhlaa.

Salaatin koristeena krassin kukkia ja kehäkukan terälehtiä

Meillä salaattia on syöty kesäkuun puolivälistä. Salaattin tulevat kasvilajit hieman vaihtuvat kesän edetessä.

Heinäkuun lopun salaatin rungon muodostavat kesäkurpitsa, lehtikaali ja salaatti, tänä vuonna yleensä sidesalaatti. Satoisia ja maultaan mietoja salaattikasveja ovat itämaiset komatsuna sekä namenia, jota saatiin etenkin alkukesällä. Makuja voi lisäillä mieltymyksen mukaan.

Rukolassa on hieman enemmän makua kuin sidesalaatissa. Villirukolassa rukolan maku on noin neljä kertaa vahvempana.

Fenkolin miellyttävän anismainen maku ja tillimäinen rakenne erottuu salaatissa. Samoin korianteri ja perilla, jotka äkkinäisen suussa maistuvat kenties eksoottisilta, erottuvat pieninäkin määrinä.

Varsiselleriä voi silputa salaattiin melko huolettomasti, mutta tätä paljon vahvemman yrttisellerin kanssa saa olla tarkkana. Yrttiselleriä käytän mieluummin lämpimissä ruuissa. Ruohosipuli häviää helposti muiden makujen alle, mutta kiinansipuli nousee helpommin esille.

Iisopin lehdet antavat salaattiin metsäisen aromin. Pidän niiden alkuvoimaisen karkeasta mausta, joka nousee esille, vaikka olisi riipinyt salaattiin vain yhden oksan. Iisopin kukat voi ripotella pinnalle salaattia koristamaan.

Sitruunamelissan sitruunainen tuoksu piristää. Viinisuolaheinän happoisa maku täydentää makukirjoa.

Japaninsinappi ja sareptansinappi ovat sellaisenaan varsin tulisia, mutta salaatissa pieninä määrinä niitä ei yleensä edes huomaa. Tulisia ovat myös krassin lehdet. Kukat käyvät koristeeksi.

Maustekasveista mäkimeirami, timjami, persilja ja basilika käyvät hyvin salaattiin. Kirveliä voi käyttää mielin määrin. Maustemeirami assosioituu mielestäni liiaksi lämpimiin ruokiin.

Paketti sidotaan kokoon kastikkeella. Lapsille salaatti on käynyt parhaiten kaupaksi, kun sitä on taiteltu tortillan sisään. Tätä konseptia on tarjolla Avoimissa puutarhoissa neljäs elokuuta. Tervetuloa!

Kesäkurpitsa-suklaakakku

Kesäkurpitsan kasvattajalle voi tulla loppukesästä positiivinen ongelma: mitä tehdä kurpitsoille, joita putkahtelee pensaisiin yhtenään?

Venäläinen Drakusha on peruskesäkurpitsa

Kurpitsan voi esimerkiksi raastaa aivan mainioon kesäkurpitsa-suklaakakkuun, jonka ohje on Frantsilan yrttitilan kasviskeittokirjasta. Tätä tarjoillaan pihallamme Avoimissa puutarhoissa neljäs elokuuta, tervetuloa maistamaan.

6 dl vehnäjauhoja
1 1/2 dl kaakaota
4 dl sokeria
2 dl kasviöljyä
5 dl raastettua kesäkurpitsaa (yksi puolen kilon kesäkurpitsa)
2 dl rouhittua hasselpähkinää
2 1/2 tl ruokasoodaa
1 1/2 tl suolaa
1 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
2 dl maitoa tai piimää
2 rkl soijajauhoa

Voitele ja jauhota kakkuvuoka. Sekoita kaikki aineet yleiskoneessa, ensin 30 sekuntia hitaasti, sitten 3 minuuttia nopeasti. Kaada taikina kakkuvuokaan ja paista kypsäksi 180-asteisessa uunissa 40-45 minuuttia.

Zucchini Striato d'Italia on venäläistä miedompi

Korvasin yleiskoneen kauramoottorilla, hasselpähkinän auringonkukansiemenillä, soijajauhon yhdellä kananmunalla, ja annoin olla uunissa reilusti toista tuntia. Kesäkurpitsaa ei tietenkään maistanut kaakaon alta, vaikka käytin kakkuun Drakushaa, joka on maultaan melko vahva.

Kasvua palstalla

Palstalle tuli lopulta viisi lohkoa, jotka ovat noin kahdeksan metriä pitkiä ja 1,2 leveitä. Ensimmäiseen tuli härkäpapua, toiseen sipulia, palsternakkaa, lanttua ja porkkanaa. Nämä kylvin heti vapun jälkeen. Kolmanteen lohkoon kylvin kuun puolivälissä punajuurta, kyssäkaalta, mangoldia ja kynteliä. Neljänteen lohkoon istutin toukokuun lopulla lehti-, kurttu- ja parsakaalta, purjoa ja ruotiselleriä. Lohkon päätyyn kylvin kesäkuussa naurista, viidenteen pistin perunaa ja punajuurta. Pohjoispäätyihin laitoin hernettä ja maa-artisokkaa, eteläpäätyyn keräsalaatteja.

Kasvun seuraaminen on aina yhtä hämmästyttävää. Kuukaudessa tapahtuu valtavasti, minkä voi huomata lohkolta IV otetusta kuvaparista.

Lohko IV 7.6.2013

Lohko IV 4.7.2013

Juhannuksena vein palstalle peräkärryllisen ruohosilppua. Purjot ja kaalit ovat selvästikin pitäneet silpusta, sillä sellerit ovat miltei peittyneet niiden alle. Tuholaiset eivät ole liiemmin vaivanneet kaaleja, vaikka lohko on ollut enimmäkseen ilman harsoa. Kiitän tästä sekaviljelymenetelmää, kun en parempaakaan selitystä keksi.

Heinäkuussa kitkeminen alkaa olla ohi, koska hyötykasvit ottavat tilan haltuun. Tänä kesänä taivaalta on tullut vettä riittävän paljon ja usein, joten viime aikoina suurin työ on ollut sadonkorjuussa. Myös tuholaisten touhuihin puutuin: lanttuja ja kyssäkaaleja oli syöty jonkin verran, mistä syystä sumutin lehtien alapintaan mietoa mäntysuopaliuosta.

Kolmannen lohkon reunoille kylvin kesäkuussa pensaspapua. Ylhäältä otetusta kuvasta huomaa, kuinka mangoldit kasvavat. Suurimmat ovat puolimetrisiä, mikä on melko paljon, sillä kylvin mangoldit kahdenkymmenen sentin taimi- ja rivivälillä.

Lohko III 4.7.2013, keskellä ruotimangoldia, reunoilla pensaspapua.

Monivuotisia

Sitruunamelissa käy

salaattiin ja teeksi

Näillä leveyksillä ja pituuksilla (62° N, 30° E) timjami ja kiinanlaikkuköynnös "Annikki" näyttävät selviytyneen talvesta, salvia ja maustemeirami ei. Ehkä olisi pitänyt suojata havuilla.

Monivuotisten lohkossa rellestävät talven jälkeen mäkimeirami eli oregano, venäläinen rakuuna, ruoho- ja kiinansipuli, sitruunamelissa, iisoppi ja kangasajuruohona myyty kasvi, joka lienee pikemminkin nurmiajuruoho. Pihan perällä mintut ja saksankirveli taistelevat elintilasta nokkosten kanssa.

Viinisuolaheinä, takana mäkimeirami

Iloinen yllätys oli punahierakka eli viinisuolaheinä: muistelin sen olevan yksivuotinen, mutta näyttikin olevan monivuotinen. Siitä saa keväiseen salaattiin oksaalihappopiristeen.

Siementämällä talven yli on selvinnyt isohietasinappi eli villirucola, maustekirveli ja salaattikasvi nimeltä namenia. Myös herne voi näköjään talvehtia hangen alla, ellei kaikkia palkoja muista syksyllä kerätä.

Kohopenkin päädystä nousi kymmeniä maa-artisokan versoja, vaikka pengoin marraskuussa mielestäni kaiken ylös.

Kasvilava

Tuen avulla kansi pysyy auki

Toukokuun seitsemästoista. Aurinko paistaa, lämpöä 23. Tarhurin on oltava valppaana: kesä on vasta edessä, vaikka toisin haluaisi uskoa. Vielä saattaa halla hiipiä pihamaalle.

Siirsin osan taimista viikko sitten ulkosalle lavaan. Lava loiventaa sisä- ja ulkotilojen eroa, sillä se suojaa taimia tuulelta ja auringon uv-valolta.

Tein lavan seinät naapurikadun purkutyömaalta saaduista laudoista. Kantena toimii kaksi roskalavalta dyykattua ikkunaa. Pinta-alaa on pari neliötä.

Minun lava on niin sanottu kylmälava. Lämpölavan lämmönlähteenä toimii osittain palanut komposti tai hevosenlanta.

Viileiksi öiksi kannet laitetaan kiinni. Hallan uhatessa koko hässäkän voi peittää harsolla tai matoilla. Päivällä lämpötila ikkunoiden alla nousee helposti yli kolmenkymmenen, joten kannet on syytä avata. Onneksi minulla on puoleenpäivään asti aikaa huolehtia tuuletuksesta. Vasta noihin aikoihin aurinko alkaa paistaa talon kulmaukseen sijoitettuun lavaan.

Varsisellerit, purjot ja kaalit ovat vankistuneet selvästi. Chileissä ja samettikukissa näkyy jo nuppuja. Pian on aika istuttaa taimet maahan.

Kevään ekat kylvöt

Viikonlopun (3.-5.5.) hartiapankkeilu tuotti palstalle 70 neliötä syvämuokattua maata. Kylvin kaksi kahdeksan metriä pitkää ja 1,2 m leveää pohjois-etelä-suuntaista lohkoa.

Reunimmaisen lohkon pohjoispäätyyn istutin maa-artisokan mukuloita, joita maata muokatessa löytyi. Ilmeisesti myyrät - palsta-alue on myyrien ja jänisten paratiisi - olivat vohkineet niitä naapuripalstalta ja jemmanneet talvivarastoonsa. Korkeaksi kasvavina maa-artisokat antavat tuulensuojaa.

Seuraavaksi laitoin kuuteen riviin härkäpapua vajaan kymmenen sentin välein. Härkäpapu on ikivanha viljelykasvi ja sen voi, toisin kuin pensas-, ruusu- ja salkopavun, kylvää kylmäänkin maahan. Lajikkeeltaan tämä papu on Ukko tai siitä jalostettu Kontu. Ostin sitä toissa syksynä osuuskauppa Oma Maasta. Papu on melkein pyöreä, pieni ja ruskea.

Ukon eteläpuolelle laitoin viiteen riviin samalla taimivälillä toista härkäpapua, Maatiainen ry:ltä ostettua Kaulion valkeaa. Tämä papu on litteä ja edellistä isompi, ei kuitenkaan Hangdownin kokoluokkaa. Sekä Ukko että Kaulion valkea kasvavat noin metriseksi. Tuen ne penkkiä kiertävilllä naruilla.

Lohkon eteläpäätyyn kylvin muutaman kerä- ja jäävuorisalaatin.

Sipuli ja palsternakka vuororiveissä

Toiseen lohkoon kylvin porkkanaa ruutuviljelymenetelmällä: sekä taimi- että riviväli on 7,5 senttiä. Oikeat paikat sai helposti muotilla, jonka olin tehnyt varta vasten tätä tarkoitusta varten. Toinen lajike oli Hyötykasviyhdistyksen Berlicum, toisesta Hyötykasviyhdistyksen lajikkeesta en ole ihan varma. Kolmen metrin pätkältä on odotettavissa 640 porkkanaa.

Porkkanoiden viereen tuli lanttua Östgöta, sekin Hyötykasviyhdistykseltä, ja ruutuviljelymenetelmällä 15 sentin välein. Peitin porkkanan ja lantun harsolla niin huolellisesti kuin taisin.

Lantun jälkeen istutin marketin salottisipulia parinkymmenen sentin välein ja lohkon päätyyn laitoin Hyötykasviyhdistyksen White Gem -palsternakkaa ja marketin keltasipulia taimivälillä 15 cm.

Ympäröin viljelyalueen parin laudan korkuisella reunuksella. Eipähän seiso vesi niin helposti. Ja ehkä reunus myös hidastaa lehtokotiloita, joita alueella ilmeisesti viime kesänä oli ensimmäistä kertaa.

Kurpitsaa kesälle 2013

Näitä lajikkeita ajattelin kokeilla ensi kesänä:

Drakusha, Maatiainen ry:n kautta tilattu venäläinen kesäkurpitsa, jossa tasapaksut hedelmät ovat tummanvihreät. Aikainen: siemenpussin selosteen mukaan satoa saadaan 40-43 päivää taimettumisesta. Täysikasvuiset kurpitsat säilyvät vuoden, väittää siemenpussi.

Long White Bush 2 tekee vaaleita, pitkänomaisia, soikeita hedelmiä.

Zucchini Striato d'Italia on vaaleajuovainen kesäkurpitsa. Siemenpussi on Saksasta.

Patisson on kermanvalkoinen kiekkokurpitsa, jonka sanotaan tekevän satoa vasta 95 vrk kylvöstä. Siemenet Hyötykasviyhdistykseltä.

Rondini köynnöstää - edelliset ovat pensastavia - ja tekee tummanvihreitä, pieniä ja pyöreitä hedelmiä.

"Spaghetti" osoittautui mainioksi lajikkeeksi

Talvikurpitsa Ungarischer Blauer kasvattaa 5-10 kiloisen vaaleanharmaakuorisen hedelmän, jonka sisus on hohtavan oranssi.

Myskikurpitsa Futsu Black vaatii lämpimän paikan. Sen hedelmä on 1-2 kiloa painava ja ensin tummanvihreä, mutta muuttuu kypsyessään beigenväriseksi ja lopulta harmahtavaksi. Hyötykasviyhdistykseltä tämä ja kaksi edellistä.

Näitä jo kokeiltuja lajikkeita aion laittaa kasvamaan ensi kesänä:

Spaghetti tulee köynnöstämään ja tekemään hedelmää tänäkin kesänä. Kesällä 2012 ensimmäinen tuleentunut hedelmä korjattiin 98 vrk kylvöstä. Tässä kurpitsassa yhdistyvät kesäkurpitsan mieto maku talvikurpitsan hyvään säilyvyyteen.

Pyöreä Tondo Chiaro di Nizza kasvaa luettelon mukaan 1,5-2,5 kilon painoiseksi. Sateisen kesän 2012 Tondot painoivat alle puolitoista kiloa ja sadonkorjuuseen päästiin vasta 80 vrk kylvöstä, vaikka luettelo lupailee satoa jo 60 vrk kylvöstä.

"Sweet Mama"

Tummanvihreä talvikurpitsa Sweet Mama kasvaa siemenluettelon mukaan 2,5 kg painavaksi. Ihan niin painavia eivät "makeat äidit" olleet kesällä 2012.

Ajattelin kokeilla kurpitsoiden pölyttämistä itse, jotta saisin siemeniä tuleville kasvukausille. Pari taimea aion laittaa kutakin lajiketta eli jokseenkin parikymmentä taimea. Jos jokainen taimi tuottaa viisi kiloa, minkä ne viime kesänä tuottivat, niin kurpitsaa tullaan korjaamaan sata kiloa. Kannattaa poiketa elokuussa - ties vaikka saisi lähtiessä kurpitsan kainaloon...

Kurpitsa vaatii tilaa ainakin neliömetrin. Köynnöstävät lajikkeet voi tilaa säästääkseen usuttaa kiipeämään vaikka seinälle, mutta maapintaa nekin tarvitsevat. Vähintään parikymmentä neliötä pihasta tulee siis olemaan kurpitsalla.

Kesän 2012 kurpitsalajikkeet

Pian on aika kylvää kurpitsat! Kurpitsat kasvavat nopeasti ja antavat reippaasti satoa, mikä hivelee tarhurin itsetuntoa ja saa hänet tuntemaan itsensä taitavaksi.

Kesällä 2012 pihallamme kasvoi seitsemää lajiketta, yhteensä 14 kurpitsapensasta. Kesäkurpitsalajikkeita oli viisi: pyöreä Tondo Chiaro di Nizza, vihreä pitkänmallinen peruslajike Zuboda, tumma pitkänmallinen lajike (lähinnä kai Black Beauty), keltainen kiekkokurpitsa Sunburst sekä köynnöstävä Spaghetti. Talvikurpitsoita oli kahta lajiketta, japanilaista kabocha -tyyppistä Sweet Mamaa ja yksi omista siemenistä kasvatettu taimi, molemmat köynnöstäviä.

Kurpitsasatoa syyskuun lopulta 2012:

'Sweet Mama' (ylh.), 'Spaghetti' (alh.vas.),

'Tondo Chiaro di Nizza' (kesk. oik.),

'Zuboda' (alh. oik.), 'Sunburst' (alh. kesk.)

ja oma talvikurpitsa (vas. kesk.)

Tondo Chiaro di Nizza on maultaan mieto, hyvää salaatissa tuoreenakin. Taimista satoisin antoi yhdeksän kiloa kurpitsaa, vaikka kesä 2012 ei ollut mitenkään lämmin.

Zuboda oli nopeakasvuisin ja hieman edellistä vahvemman makuinen. Musta kurpitsa oli maultaan aavistuksen karvas. Tiheästi kasvava Sunburst ei ennättänyt tehdä hedelmää juuri minkään vertaa. Kaikki kolme ovat pensastavia lajikkeita.

Spaghetti oli mainio: hyvin mietona sitä voi käyttää tuoreena, ja jos haluaa antaa sen tuleentua, se säilyy huoneenlämmössä ainakin puoli vuotta. Kypsäksi paistettuna sen sisus muistuttaa spagettia. Satomäärät taimea kohti nousivat parhaimmillaan miltei yhdeksään kiloon.

Tummat parikiloiset Sweet Mamat toivat mieleen hunajamelonin ja lantun. Sitä syötiin tuoreena ja uunijuuresten tapaan paistettuna. Hieno kurpitsa, makeahko, rakenteeltaan pehmeä ja suussasulava.

Elokuussa kurpitsanviljelijä miettii, että mitäköhän kaikille kesäkurpitsoille oikein tekisi. Me annoimme niitä kavereille ja teimme salaattia joka päivä. Osan kurpitsoista jätimme ikkunanlaudalle - italialaiset säilyttävät niitä kuulemma sängyn alla. Kypsät kesäkurpitsat säilyvät huoneenlämmössä kuukausia, venäläisen siemenpussin mukaan jopa "seuraavaan sesonkiin", ja talvikurpitsat puoli vuotta tai vuodenkin. Viimeinen Spaghetti syötiin tammikuussa.

Kaupunkiviljelyä

Joensuun kaupunginkirjastolla viljellään betonilaatikoissa

Posti toi ProAgrian kustantaman uudenuutukaisen satasivuisen kirjan Kaupunkiviljely. Kirjassa on perustiedot maan kunnostamisesta, kasvien valinnasta ja kasvattamisesta. Nämä on toki käyty läpi lukemattomissa hyötypuutarhaoppaissa. Uutta kirjassa on se, että siinä hahmotellaan Suomessa harrastettavaa kaupunkiviljelyä.

Maailmalla kaupunkiviljely on megatrendi: 15-20 % maailman ruuasta viljellään kaupungeissa. Suomessa kaupunkiviljely on virinnyt toden teolla vasta viime vuosina.

Siirtolapuutarhat ja puutarhapalstat Kaupunkiviljely ohittaa nopeasti, eikä ihme, sillä niistä on olemassa jo kirjallisuutta. Niiden sijaan kirjassa esitellään joitakin kaupunkiviljelyprojekteja, joista suurin osa on pääkaupungissa. Kalasataman säkkiviljelmä lienee monille tuttu. Sen taustalla on ympäristöjärjestö Dodo ry.

Ruusupapu kukki kirjaston takana syyskuussa

Pienimuotoista viljelyä voi harrastaa parvekkeella tai vaikka kerrostalon pihalla, jos saa luvan taloyhtiöltä. Myös sissiviljelmiä voi perustaa (tunnustan istuttaneeni viime kesänä mäkimeiramia Joensuun kaupungin maille).

Yhteisöviljelmän voi perustaa esimerkiksi kampukselle, kuten on tehty Tampereella, Turussa ja Joensuussa. Tai vaikka kirjaston takapihalle: Joensuun kaupunginkirjaston takana sijaitsee yhdeksän neliön yhteisöviljelmä, jota hoidetaan vapaaehtoisvoimin ja jonka sato on vapaasti kaupunkilaisten nautittavana. Siellä on pidetty satutuntia ja sadonkorjuujuhlaa. Lapset tekivät kasveille nimikyltit, ja vanhoista CD-levyistä väkerrettiin linnunpelättimet.

Basilikat kasvamaan

Kesän 2012 basilikat: pienilehtinen

"Minette", punalehtinen,

sekä ns. tavallinen "Genovese"

Mikäpä tuoksuisi paremmalle kuin ikkunalaudan basilikapehko, jota vähän pelmuuttaa.

Huhtikuun alku on sopiva hetki kaivaa basilikansiemenet esiin ja kylvää niitä ruukkuun - mutta harvakseen, sillä basilika ei pidä koulimisesta. Latvomista sen sijaan kannattaa harrastaa, sillä näin saadaan enemmän lehtisatoa ja estetään kukinta, joka heikentää lehtien aromia.

Siemenluetteloiden basilikakirjo on valtaisa. On anikseen, sitruunaan, kaneliin ja glögiin vivahtavia lajikkeita, voi myös valita vihreälehtisiä, punalehtisiä tai pienilehtisiä. Basilikoja harrastava viherpeukalo menettää niille helposti koko käden.

Suurin osa basilikoista kuuluu lajiin Ocimum basilicum. Mutta esimerkiksi intialaisten pyhä basilika tulasi on oma lajinsa O. sanctum. Tällä pippurisen vahvalla kasvilla on vahva asema intialaisessa Ayurveda -lääkinnässä.

Omat basilikalajikkeeni on toistaiseksi laskettavissa yhden käden sormilla. Suosikkini on aromiltaan melko voimakas, pienilehtinen Minette -lajike. Myös tavanomainen isolehtinen on hyvä, mutta ainakaan minun punalehtinen lajikkeeni ei oikein menestynyt.

Basilika rakastaa lämpöä. Ulos sitä ei kannata viedä ennen kesäkuuta, eikä silloinkaan, jos yöt ovat viileitä tai päivät koleita.

Palstasuunnitelmaa

Kasvimaan suunnittelu on melkein yhtä hauskaa kuin itse viljely. Työn alla on aarin viljelypalsta kaupungin palsta-alueelta. Alue on alava ja hallanarka, maa savista ja hitaasti lämpeävää, kastematoja (eli eloperäistä ainesta) vähän, pH liian alhainen (jotain 5,5), mutta nämä asiat on enimmäkseen korjattavissa.

Tärkeintä, että on leikkikenttä, jolla saa tehdä, mitä haluaa.

Lohkolle I (kuva alla) aion laittaa perunaa ja härkäpapua vuororiveissä.

Lohkolla II haluan kasvattaa vaikka mitä: Alueelle a kylvän pian vapun jälkeen lanttua ja punajuurta. Alueelle b pistän toukokuun loppupuolella naurista, lehtikaalta, korianteria ja kyssäkaalta. Alueen c kylvän kesäkuun alussa, sinne tulee paria pensaspapulajiketta, lisää naurista, ruotimangoldia, kesäkynteliä ja säilöttävää punajuurta. Jokaisen alueen pohjoislaitaan kylvän hernettä tuulensuojaksi. Eteläreunaan pistän muutaman keräsalaatin kuhunkin.

Lohkon III aion pistää kesannolle. Silpoydinhernettä, ruisvirnaa ja kauraa.

Lohkon IV kylvän samalla logiikalla kuin lohkon II eli läntinen alue vapun jälkeen, keskimmäinen toukokuun loppupuolella ja itäinen kesäkuulla. Myös tämän lohkon pohjoisreunan kylvän herneelle ja eteläreunaan pistän muutaman jäävuorisalaatin kuhunkin. Alue a peittyy palsternakasta, porkkanasta ja sipulista. Alue b on kurttukaalin ja purjon ja alueelle c tulee pensaspapuja, salaattifenkolia, ruotimangoldia ja porkkanaa.

Polut (kuvassa ruskealla) nielevät sadasta neliömetristä sen verran, että viljelyalaa jää 63 neliötä. Kakkos- ja neloslohkot täytän pääsääntöisesti ruutuviljelyn periaatteilla, en siis kylvä riveihin. Lohkot aitaan ehkäpä ruskealla 50-luvun paneelilla, jota sain lähistöltä puretusta talosta.

Toistaiseksi näyttää hyvältä! Tarhuri täynnä intoa ja voimaa, hyötykasvit kasvavat harson suojissa hyvää vauhtia eikä missään näy rikkaruohoja!

Ruutuviljelyn teoriaa

Mel Bartholomew, amerikkalainen insinööri, ihmetteli, miksi ihmiset kylvävät pitkiin riveihin liian paljon siemeniä. Rivien välit piti kitkeä ja liiat taimet harventaa. Kasteluvedestä suurin osa meni rikkaruohoille, joiden kanssa sitten tapeltiin. Mitä resurssien haaskausta, ajatteli Bartholomew.

Havaintojensa pohjalta Bartholomew loi menetelmän nimeltä ruutuviljely. Siinä kasvimaata ajatellaan ruutuina, ei riveinä. 30cm x 30cm ruutuja on yhdessä viljely-yksikössä tai laatikossa 16, jolloin kukin laatikko on kooltaan 1,2m x 1,2m.

Ruutuviljelmän suunnittelu lähtee tarpeista: Kuinka paljon ja mitä kasviksia haluan ja voin syödä ja säilöä? Kuinka monta keräsalaattia aion esimerkiksi syödä lyhyen sesongin aikana? Jos minulle riittää kaksi kerää viikossa, kylvän kaksi (tai neljä, joista kaksi harvennetaan) keräsalaatin siementä viikossa.

Toinen periaate on: ajattele kasvimaa valmiina. Silloin vältytään kylvämästä tai istuttamasta liian tiheään.

Ruutuviljelyn ideana on kylvää jokaiseen ruutuun siemeniä vain niin monta, kuin siihen mahtuu täysikasvuisia kasveja. Esimerkiksi keräsalaatteja yhteen ruutuun mahtuu yksi, lanttuja neljä, papuja 9 ja porkkanoita 16. Siemeniä ei mene hukkaan.

9 ruutua on sopiva määrä lasten kasvimaalle

Koska rivivälejä ei ole, pinta-alaa kuluu vain viidesosa tavanomaiseen verrattuna. Satomäärät pinta-alayksikköä kohden kasvavat.

Viidesosaan vähenee myös kasteluveden tarve. Harventamisen voi käytännössä unohtaa. Kitkeminen vähenee murto-osaan, sillä kasvaessaan kasvit pian tukahduttavat rikkaruohot.

En ole vielä kokeillut menetelmää, mutta ensi kesänä aion kokeilla. Esittelin ruutuviljelyä myös vetämälläni puutarhakurssilla helmikuussa ja raportoin omista ja kurssilaisten kokemuksista syksyllä.

Lapset innostuvat helposti tästä menetelmästä. Kuvassa oikealla 7-vuotiaan suunnitelma, jossa on porkkanaa, hernettä, basilikaa, persiljaa, fenkolia, naurista, retiisiä, punahierakkaa ja kehäkukkaa. Eräänä aamuna 5-vuotias kysyi ensimmäisenä: "Missä mun puutarhasuunnitelma on?" Myös aikuiset innostuvat, sillä samana yönä oli tullut viesti eräältä ystävältä: uni ei tule, kun suunnittelen ruutuviljelmää...

Ruutuviljelyn englanninkielinen esittely täällä. Bartholomewin klassikkoa "Ruutuviljely" kannattaa kysellä kirjastosta.

Jätteestä resurssiksi

Permakulttuurissa [sana tulee englannista "PERMAnent agriCULTURE", pysyvä maanviljelys] pyritään luomaan järjestelmiä, jotka ovat kestäviä ja riippumattomia ulkoa tuodusta energiasta, vedestä, ravinteista ja muusta. Tavoitteena on "riippumaton puutarha", puutarha, joka on resursseiltaan mahdollisimman itseriittoinen ja jota voi hoitaa riippumastosta. Samannimistä kirjaa suosittelen lämpimästi. Kirjoittaja on Riikka Kaihovaara.

Kohopenkkiin uppoaa kuivaa lehteä

Permakulttuuri ei ole oppisuunta tai joukko tekniikoita. Pikemminkin kyse on ajattelutavasta, jota voisi sanoa vaikka maalaisjärjen käytöksi. Maalaisjärkeä ei ole systeemissä, jonka läpi energia, ravinteet ja vesi virtaavat. Ketjujen alkupäässä häämöttää öljyä, maakaasua ja pohjavettä, loppupäässä kaatopaikkoja, muovilauttoja ja vedenpuhdistamoita. Ei hyvä.

Mutta siirrytäänpä käytäntöön.

Kysyin viime syksynä ystävälliseltä naapurilta, saisinko heiltä peräkärryllisen kuivia lehtiä. Totta kai, naapuri sanoi ja toi pihaan lehdet, jotka hän olisi muuten vienyt kaatopaikalle. Kolmeen kertaan hän kuitenkin varmisti, että haluanhan nyt ihan varmasti ne lehdet.

Minulle kuivat lehdet merkitsevät resurssia. Kun niitä levittää kasvimaalle, niin kohta kuhisee. Kastemadot ja muut puutarhurin hyvät haltijat viihtyvät.

Lehtien lisäksi vaikkapa käytetyt teepussit, rikkinäiset posliinilautaset, sanomalehdet, tyhjät maito- ja muut purkit ja alumiinivuoat muuttuvat jätteestä resurssiksi, kun asioita tarkastelee uudesta vinkkelistä.

Roskiksesta matskua taimikasvatukseen

Maitopurkeista saa kelpo kylvöastioita, pienille taimille purkin voi leikata vaakasuoraan, kurpitsa tarvii koko purkin (kuva oikealla). Purkin alakulma leikataan auki ja se peitetään teepussilla, jottei istutusmulta valu aukosta ulos. Saviruukussa posliininpalat ajavat teepussien asian. Alumiinivuoat suoristan litteiksi levyiksi ja laitan ikkunalle taimien taakse heijastamaan ikkunasta lankevaa vähäistä valoa.

Sanomalehdestä voi pyöritellä ruukun, jonka voi istuttaa maahan taimen kanssa. Hyötykasviyhdistykseltä voi ostaa ruukkumuotin, mutta onnistuu niiden väsääminen myös tavallisen lasin tai mukin avulla.

Mistä siemenet?

Kevään merkki, kun marketteihin tulee myyntiin herneen ja porkkanan siemenet. Marketin valikoimissa on yleensä melko suppea lajikevalikoima yhdeltä tai kahdelta isolta tuottajalta. Joensuun laajin siemenvalikoima on ehkä täällä.

Itse tilaan siemeneni pääasiassa Hyötykasviyhdistykseltä. Heillä on edulliset hinnat ja valikoima on riittänyt tarpeisiini toistaiseksi. Myös Maatiaiselta - voittoa tavoittelematon yhdistys tämäkin - olen tilannut joitakin pusseja edulliseen jäsenhintaan. Voittoa tavoittelevilla yrityksillä hinnat ovat luonnollisesti korkeammat.

Pientä kasvimaata viljelevälle siemenpussit ovat usein turhan isoja. Parituhatta lanttua, tuhat naurista - suuri osa itäneistä siemenistä tulee kitketyksi. Niinpä minulta riittää parille halukkaalle esimerkiksi palsternakan siemeniä: niiden itävyys säilyy vain vuoden ja kuitenkin pussissa on kuusisataa siementä.

Helmikuussa pitämälläni puutarhakurssilla teimme siementen yhteistilauksen. Pusseja jakamalla kaikki halukkaat saattoivat pienellä rahalla kokeilla monien lajien ja lajikkeiden viljelyä. Kokeilu on tärkeää aloittelevalle viljelijälle, sillä hänellä ei välttämättä ole käsitystä siitä, mitä hän voi ja haluaa puutarhassaan kasvattaa.

Toinen tapa päästä käsiksi laajempaan valikoimaan on osallistua taimivaihtorinkeihin. Joensuun alueella on aloittanut taimivaihtorinki facebookissa ja tietääkseni toukokuussa on Kukkolan tilalla taimenvaihtotapahtuma.

Kotimaisia ja ulkomaisia siementen myyjiä on listattu esimerkiksi Wikikkoon. Myös paljon paljon muuta käyttökelpoista tietoa sivuille on koottu, linkki etusivulle tässä.

Iisoppi, teeyrtti

Iisoppi (Hyssopus officinalis) kuuluu sata päivää kukkiviin kasveihin. Kukkien makea, hieman humalaa muistuttava tuoksu vetää puoleensa kimalaisia, mutta karkottaa kaaliperhosia.

Iisoppi kukkii heinäkuulta lumentuloon

Puolimetriseksi kasvavasta iisopista saa kauniin aidanteen esimerkiksi perennapenkin ympärille. Kukat ovat sinisiä, violetteja tai valkoisia. Satoa voi korjata pitkin kesää, säilöntämenetelmäksi sopii kuivaus. Iisopin lisääminen onnistuu pistokkaista tai siemenistä, jotka voi pistää esikasvatukseen näihin aikoihin.

Kasvupaikan suhteen kasvi on vaatimaton, mutta aurinkoa se vaatii. Iisopin talvenkestävyys on melko hyvä ja ainakin viinijärveläisten ystäviemme hiekkaisessa pihassa se on pärjännyt vuosia.

Linné antoi iisopille lajinimen officinalis, lääkkeenä käytetty. Sama lajinimi on lukuisilla muilla vanhoilla rohdoskasveilla, esimerkiksi salvialla ja kehäkukalla.

Tuoreena sippuan iisoppia salaattiin, johon kukat tuovat kivasti väriä, mutta teessä tämä kasvi on parhaimmillaan. Meillä litkitään seurustelujuomana iisoppi-minttu-teetä, jossa on kahdeksan osaa iisoppia ja yksi osa nimeämätöntä minttua.

Elias Lönnrot kertoo, että iisoppia ”laitetaan teeksi yskässä ja muissa rintavaivoissa, kuin myös korlausvedeksi kurkkuvioissa”. Olen onnistunut torppaamaan useamman alkavan flunssan rutkuttamalla pari pannullista teetä, jossa on iisoppia, minttua ja ajuruohoa (esimerkiksi timjamia).

Laadi oma aikataulusi

Viljelijällä on syytä olla aikataulu, jotta tietää, mitä pitää milloinkin tehdä. Itse toimin näin:

1) Selvitän, mitä (ja kuinka paljon) aion, voin ja haluan viljellä. Esimerkiksi palstan valo- ja lämpöolot vaikuttavat lajivalintoihin, samoin rajallinen esikasvatustila ja se, ettei minulla ole (vielä) kasvihuonetta. Määrään vaikuttaa se, kuinka paljon halutaan ja voidaan syödä ja säilöä mitäkin.

2) Laadin taulukon, jonka vasempaan palstaan kirjoitan kasvit ja seuraaville palstoille kuukaudet helmi- tai maaliskuusta lokakuulle. Alla olevaa kuvaa klikkaamalla saanee käsitystä.

3) Selvitän esimerkiksi Hyötykasviyhdistyksen siemenluettelosta mitä mikin kasvi vaatii. Tarvitaanko esikasvatusta? Milloin siemenet voi kylvää tai taimet istuttaa? Tarviiko kasvupaikkaa kunnostaa etukäteen? Tarvitaanko kasvukaudella lisälannoitusta? Tarviiko mullata? Milloin sato korjataan?

Teen eri toimille symbolit, jotka piirrän sopivaan kohtaan taulukkoa. Taulukosta näkee yhdellä silmäyksellä, mitä pitää milloinkin tehdä. Esimerkiksi nyt maaliskuussa olen kylvänyt purjoa, steviaa, salviaa ja sitruunamelissaa.

Taulukkoon voi koota myös muuta tietoa kustakin kasvista, siihen voi esimerkiksi kuvailla kasvupaikkavaatimuksia ja säilöntätapaa.

Ote viljelijän aikataulusta

Salvialla pitkää ikää

Jo muinaiset sumerilaiset kasvattivat salviaa eli ryytisalviaa (Salvia officinalis). Kasvin nimen taustalla on latinan verbi salvere, "olla terve", "voida hyvin". Kuolema ei tule taloon, jonka pihassa kasvaa salviaa, näin uskottiin. Salviaa suositeltiin miltei kaikkiin vaivoihin.

"Kuinka annoitte miehen kuolla, vaikka hänen pihallaan kasvoi salviaa?"

Meidän pihassa salviat ovat puolimetrisen hangen alla. Saas nähdä, selviytyvätkö nämä välimerelliset yrtit talven ylitse. Kaiken varalta aion lähiviikkoina esikasvattaa uudet taimet.

Yhden taimen talvetin viileällä kuistilla ja nyt se lykkää lehteä lastenhuoneen ikkunalla. Sitä kun kädellä vähän pelmuuttaa, niin huumaava ryydintuoksu leviää ympäriinsä.

Keitän salviasta teetä - pitkä haudutusaika, kenties vähän hunajaa ja jo kilpaillaan parhaiden kiinalaisten teelaatujen kanssa - mutta vain silloin tällöin. Flavonoidien ja eteeristen öljyjen lisäksi salvia sisältää myrkyllistä tujonia.

Salvia ruuassa on vasta keskiaikainen keksintö. Sitä käytetään rasvaisiin liharuokiin ja tietenkin Saint Germain -keittoon, jonka monista ohjeista yksi löytyy Hesarin ruokasivuilta. Nimen keitolle antoi mystillinen kreivi Saint-Germain, joka kertoi 1700-luvulla olevansa kaksituhatta vuotta vanha. Tietenkin salvian ansiosta.