Kesäkurpitsasato numeroina

Viimeiset kesäkurpitsat korjattiin pois 28.9. ja suuri kesäkurpitsakesä on muutettavissa numeroiksi.

Taimia oli kaikkiaan 26, lajikkeita 8. Takapihasta kurpitsanlehtien peitossa oli 30-40 neliötä. Siemenet kylvettiin 10. toukokuuta ja taimet istutettiin maahan kesäkuun 6. ja 12. päivän aikana.

Yhteensä satoa kertyi 152,1 kg, joten taimikohtainen sato oli keskimäärin 5,85 kg. Satoisin taimi tuotti 15,3 kg ja suurin kesäkurpitsa painoi 4,4 kg. Molemmat ennätykset menevät pyöreälle Tondo-lajikkeelle.

Kaverilta saatu "yllätyssiemen" tuotti melkein valkeita, hoikan päärynämäisiä kurpitsoita, joiden pinta oli hieman muhkurainen. Nimesin sen risteymäksi Zuboda x Patisson. Kaksi taimea tuotti satoa 10,0 kg. Keskimääräinen kurpitsa painoi 0,63 g, satokausi alkoi 22.7. Suurimmat yllätyskurpitsat olivat 1,4 kg (molemmat kuvassa).

Satoa 13.8: Tondo, Spaghetti, "yllätys", Striato ja Drakosha

Long White Bush 2 -lajikkeen taimia oli kolme. Niiden sato taimea kohti oli 5,9 kg, tuottoisin antoi 6,6 kg. Keskimääräinen kurpitsa painoi 1,36 kg, suurin 2,2 kg. Satokausi alkoi 24.7.

Tondo Chiaro di Nizza -lajiketta oli niin ikään kolme taimea. Keskimääräinen sato taimea kohti oli huikeat 13,9 kg. Keskimääräinen Tondo painoi 1,67 kg, suurin peräti 4,4 kg (kuvassa). Eniten, 15,3 kg, tuotti taimi, jonka istutin viime syksynä tekemääni kohopenkkiin. Satokausi alkoi varhain, jo 16.7.

Ufonmallinen Patisson kasvatti kolmeen taimeen kurpitsaa yhteensä 10,0 kg. Jokainen taimi antoi suunnilleen 3,3 kg ja keskimääräinen kiekko painoi 0,56 kg. Satokausi alkoi 4.8. mutta lähti todenteolla käyntiin vasta elokuun loppupuolella.

Venäläinen Drakosha on muistuttaa kaupassa myytäviä pitkulaisia, tummanvihreitä kesäkurpitsoita. Neljä taimea tuotti yhteensä 26,7 kg eli keskimäärin 6,68 kg/taimi. Yksi taimi katkesi jo heinäkuun puolivälissä eikä ehtinyt tuottaa satoa kuin kaksi kiloa. Satoisin pensas antoi 9,5 kg ja keskimääräinen Drakosha painoi 0,92 kg. Suurimman mitat oli 2,1 kg (kuvassa 2 kg painoinen) ja 44 cm. Satokausi alkoi 22.7.

Kaunismuotoinen Patisson

Viidestä Spaghetti -kurpitsasta kolme oli miltei täysin varjossa. Siitä huolimatta ne tuottivat 3 kg jokainen. Aurinkoisen paikan kaksi taimea tuottivat 5,2 kg kumpikin, joten yhteensä Spaghetti-satoa tuli 19,4 kg. Keskimäärin ne painoivat 0,92 kg ja satokausi pyörähti käyntiin 20.7.

Neljä rönsyilevää Rondini -taimea antoivat satoa yhteensä 8,0 kg. Keskimääräinen pikkupallo painoi 0,33 kg, satokausi alkoi 24.7.

Raidallista Zucchini Striato d'Italia -lajiketta oli kaksi taimea, joista kertyi satoa 18,7 kg. Suurin kurpitsa painoi 2,55 kg (ylhäällä kuvassa keskellä). Keskimääräinen Striato painoi 0,85 kg, satokausi alkoi jo 15.7.

Viikkokohtainen satohuippu oli 1.-7.8., jolloin korjattiin vähän yli 40 kg kurpitsaa. Lisäinfoa lajikkeista täällä.

Punajuurikas vahvistaa verta

Punajuuri ja mangoldi ovat samaa kasvilajia

Punajuurikas, entiseltä nimeltään punajuuri (Beta vulgaris subsp. vulgaris var. conditiva), on mangoldin ja sokerijuurikkaan ohella yksi juurikkaan muodoista. Punajuuri on helppohoitoinen ja satoisa kasvi, joka taipuu moneen. 

Ensimmäisenä punajuuri tuo mieleen etikkapunajuuret ja joulupöydän rosollin, sitten ala-asteen herkun lindströminpihvit ja punajuuri-aurajuustovuoan, jota en olekaan aikoihin syönyt. Myös karamelleissa, jogurtissa ja jäätelössä käytetään punajuurta, tai oikeammin siitä erotettua punajuuriväriä E162.

Meidän arkiruoka on punajuuripihvit, jotka tehdään keitetyistä punajuuriviipaleista, leivitetään kananmunalla, korppujaholla, suolalla ja timjamilla ja paistetaan uunissa. Ja kyllä maistuu, sillä "joka keitetyn paistaa, se makean maistaa".

Punajuuren juurta, kantaa ja kuorta ei kannata poistaa, ettei arvokkaat vitamiinit ja antioksidantit liukene keitinveteen. Näiden lisäksi punajuuressa on runsaasti monia kivennäisaineita. Punajuuren sisältämä folaatti edistää punasolujen uusiutumista ja hillitsee verisuonten ahtautumista.

Punajuurenlehtikääryleet, kattilassa kiehuvat ruotimangoldit

Takavuosina punajuuret olivat punaisia, mutta nykyisin voi valita punaisista, keltaisista, vaaleista tai raidallisista punajuurikkaista. Keskiajan punajuurikkaat olivat keltaisia tai vaaleita, punainen muoto jalostettiin 1600-luvulla.

Punajuuri ei ole pelkkä juurikasvi. Nuoria lehtiä voi käyttää pieniä määriä salaattiin sellaisenaan, vanhempia kiehautettuna pinaatin tapaan.

Uuden maailman papuja

Berner Landfrau

Tarhapapu tuotiin 1500-luvulla uudelta mantereelta Eurooppaan. Aluksi ne olivat köynnöstäviä, nykyisen salkopavun (Phaseolus vulgaris var. vulgaris) kaltaisia. Pensaspapu (var. nanus) kehitettiin vasta myöhemmin. Suomessa tarhapapua on ennen viime vuosikymmeniä kasvatettu vähänlaisesti. Vanhan kansan kielessä pavut ovat olleet joko härkäpapuja tai herneitä.

Promotor

Tarhapapu tarvitsee lämpöä. Avomaalle ne kannattaa kylvää vasta kesäkuun puolella, kun maa on lämmennyt 12-14-asteiseksi. Kylmässä ja kosteassa pavut mädäntyvät. Papumaata voi lämmittää levittämällä sille harson muutamaksi päiväksi ennen kylvöä. Etenkin salkopapua tulee sitä enempi, mitä kuumempi kesä on, sillä sen satokausi kestää elokuulta ensipakkasiin.

Tänä kesänä salkopapu ehti tuottaa kivasti - noin 2,5 kiloa paristakymmenestä taimesta - satoa myös Joensuun korkeudella. Lajikkeita kasvoi kolme: violetti Blauhilde, kirjava Berner Landfrau ja vihreä Promotor. Näistä ensinmainittu tuotti parhaiten kuluneena kesänä, mutta sateisena kesänä 2012 Berniläinen maalaisemäntä oli tuottoisin.

Blauhildeä papumajan kattona

Pensaspapuja kasvoi viittä lajiketta, joista vihreät Vaia ja Primel sekä violetti Purple Teepee tuottivat parhaiten. Kaksi ensimmäistä ovat melko matalia ja ne alkoivat tuottaa satoa jo elokuun alkupäivinä. Jälkimmäinen on puoli metriä korkea ja siihen kehittyi ensimmäiset palot elokuun puolivälissä.

Palstan kaksi kuuden metrin riviä ovat tuottaneet tähän mennessä 3,5 kiloa pensaspapua. Viimeinen sadonkorjuukierros on vielä tekemättä, sillä pensaat ovat toistaiseksi säästyneet hallalta.

Tarhapavut keitetään aina ennen käyttöä. Sitten niitä voi syödä sellaisenaan tai käyttää keittoihin, kastikkeisiin ja salaatteihin. Pakastus on paras säilöntämenetelmä.