maanantai 25. maaliskuuta 2013

Ruutuviljelyn teoriaa

Mel Bartholomew, amerikkalainen insinööri, ihmetteli, miksi ihmiset kylvävät pitkiin riveihin liian paljon siemeniä. Rivien välit piti kitkeä ja liiat taimet harventaa. Kasteluvedestä suurin osa meni rikkaruohoille, joiden kanssa sitten tapeltiin. Mitä resurssien haaskausta, ajatteli Bartholomew.

Havaintojensa pohjalta Bartholomew loi menetelmän nimeltä ruutuviljely. Siinä kasvimaata ajatellaan ruutuina, ei riveinä. 30cm x 30cm ruutuja on yhdessä viljely-yksikössä tai laatikossa 16, jolloin kukin laatikko on kooltaan 1,2m x 1,2m.

Ruutuviljelmän suunnittelu lähtee tarpeista: Kuinka paljon ja mitä kasviksia haluan ja voin syödä ja säilöä? Kuinka monta keräsalaattia aion esimerkiksi syödä lyhyen sesongin aikana? Jos minulle riittää kaksi kerää viikossa, kylvän kaksi (tai neljä, joista kaksi harvennetaan) keräsalaatin siementä viikossa.

Toinen periaate on: ajattele kasvimaa valmiina. Silloin vältytään kylvämästä tai istuttamasta liian tiheään.

Ruutuviljelyn ideana on kylvää jokaiseen ruutuun siemeniä vain niin monta, kuin siihen mahtuu täysikasvuisia kasveja. Esimerkiksi keräsalaatteja yhteen ruutuun mahtuu yksi, lanttuja neljä, papuja 9 ja porkkanoita 16. Siemeniä ei mene hukkaan.

9 ruutua on sopiva määrä lasten kasvimaalle
Koska rivivälejä ei ole, pinta-alaa kuluu vain viidesosa tavanomaiseen verrattuna. Satomäärät pinta-alayksikköä kohden kasvavat.

Viidesosaan vähenee myös kasteluveden tarve. Harventamisen voi käytännössä unohtaa. Kitkeminen vähenee murto-osaan, sillä kasvaessaan kasvit pian tukahduttavat rikkaruohot.

En ole vielä kokeillut menetelmää, mutta ensi kesänä aion kokeilla. Esittelin ruutuviljelyä myös vetämälläni puutarhakurssilla helmikuussa ja raportoin omista ja kurssilaisten kokemuksista syksyllä.

Lapset innostuvat helposti tästä menetelmästä. Kuvassa oikealla 7-vuotiaan suunnitelma, jossa on porkkanaa, hernettä, basilikaa, persiljaa, fenkolia, naurista, retiisiä, punahierakkaa ja kehäkukkaa. Eräänä aamuna 5-vuotias kysyi ensimmäisenä: "Missä mun puutarhasuunnitelma on?" Myös aikuiset innostuvat, sillä samana yönä oli tullut viesti eräältä ystävältä: uni ei tule, kun suunnittelen ruutuviljelmää...

Ruutuviljelyn englanninkielinen esittely täällä. Bartholomewin klassikkoa "Ruutuviljely" kannattaa kysellä kirjastosta.

maanantai 18. maaliskuuta 2013

Jätteestä resurssiksi

Permakulttuurissa [sana tulee englannista "PERMAnent agriCULTURE", pysyvä maanviljelys] pyritään luomaan järjestelmiä, jotka ovat kestäviä ja riippumattomia ulkoa tuodusta energiasta, vedestä, ravinteista ja muusta. Tavoitteena on "riippumaton puutarha", puutarha, joka on resursseiltaan mahdollisimman itseriittoinen ja jota voi hoitaa riippumastosta. Samannimistä kirjaa suosittelen lämpimästi. Kirjoittaja on Riikka Kaihovaara.

Kohopenkkiin uppoaa kuivaa lehteä
Permakulttuuri ei ole oppisuunta tai joukko tekniikoita. Pikemminkin kyse on ajattelutavasta, jota voisi sanoa vaikka maalaisjärjen käytöksi. Maalaisjärkeä ei ole systeemissä, jonka läpi energia, ravinteet ja vesi virtaavat. Ketjujen alkupäässä häämöttää öljyä, maakaasua ja pohjavettä, loppupäässä kaatopaikkoja, muovilauttoja ja vedenpuhdistamoita. Ei hyvä.

Mutta siirrytäänpä käytäntöön.

Kysyin viime syksynä ystävälliseltä naapurilta, saisinko heiltä peräkärryllisen kuivia lehtiä. Totta kai, naapuri sanoi ja toi pihaan lehdet, jotka hän olisi muuten vienyt kaatopaikalle. Kolmeen kertaan hän kuitenkin varmisti, että haluanhan nyt ihan varmasti ne lehdet.

Minulle kuivat lehdet merkitsevät resurssia. Kun niitä levittää kasvimaalle, niin kohta kuhisee. Kastemadot ja muut puutarhurin hyvät haltijat viihtyvät.

Lehtien lisäksi vaikkapa käytetyt teepussit, rikkinäiset posliinilautaset, sanomalehdet, tyhjät maito- ja muut purkit ja alumiinivuoat muuttuvat jätteestä resurssiksi, kun asioita tarkastelee uudesta vinkkelistä.
Roskiksesta matskua taimikasvatukseen

Maitopurkeista saa kelpo kylvöastioita, pienille taimille purkin voi leikata vaakasuoraan, kurpitsa tarvii koko purkin (kuva oikealla). Purkin alakulma leikataan auki ja se peitetään teepussilla, jottei istutusmulta valu aukosta ulos. Saviruukussa posliininpalat ajavat teepussien asian. Alumiinivuoat suoristan litteiksi levyiksi ja laitan ikkunalle taimien taakse heijastamaan ikkunasta lankevaa vähäistä valoa.

Sanomalehdestä voi pyöritellä ruukun, jonka voi istuttaa maahan taimen kanssa. Hyötykasviyhdistykseltä voi ostaa ruukkumuotin, mutta onnistuu niiden väsääminen myös tavallisen lasin tai mukin avulla.

lauantai 16. maaliskuuta 2013

Mistä siemenet?

Kevään merkki, kun marketteihin tulee myyntiin herneen ja porkkanan siemenet. Marketin valikoimissa on yleensä melko suppea lajikevalikoima yhdeltä tai kahdelta isolta tuottajalta. Joensuun laajin siemenvalikoima on ehkä täällä.

Itse tilaan siemeneni pääasiassa Hyötykasviyhdistykseltä. Heillä on edulliset hinnat ja valikoima on riittänyt tarpeisiini toistaiseksi. Myös Maatiaiselta - voittoa tavoittelematon yhdistys tämäkin - olen tilannut joitakin pusseja edulliseen jäsenhintaan. Voittoa tavoittelevilla yrityksillä hinnat ovat luonnollisesti korkeammat.

Pientä kasvimaata viljelevälle siemenpussit ovat usein turhan isoja. Parituhatta lanttua, tuhat naurista - suuri osa itäneistä siemenistä tulee kitketyksi. Niinpä minulta riittää parille halukkaalle esimerkiksi palsternakan siemeniä: niiden itävyys säilyy vain vuoden ja kuitenkin pussissa on kuusisataa siementä.

Helmikuussa pitämälläni puutarhakurssilla teimme siementen yhteistilauksen. Pusseja jakamalla kaikki halukkaat saattoivat pienellä rahalla kokeilla monien lajien ja lajikkeiden viljelyä. Kokeilu on tärkeää aloittelevalle viljelijälle, sillä hänellä ei välttämättä ole käsitystä siitä, mitä hän voi ja haluaa puutarhassaan kasvattaa.

Toinen tapa päästä käsiksi laajempaan valikoimaan on osallistua taimivaihtorinkeihin. Joensuun alueella on aloittanut taimivaihtorinki facebookissa ja tietääkseni toukokuussa on Kukkolan tilalla taimenvaihtotapahtuma.

Kotimaisia ja ulkomaisia siementen myyjiä on listattu esimerkiksi Wikikkoon. Myös paljon paljon muuta käyttökelpoista tietoa sivuille on koottu, linkki etusivulle tässä.

perjantai 15. maaliskuuta 2013

Iisoppi, teeyrtti

Iisoppi (Hyssopus officinalis) kuuluu sata päivää kukkiviin kasveihin. Kukkien makea, hieman humalaa muistuttava tuoksu vetää puoleensa kimalaisia, mutta karkottaa kaaliperhosia.

Iisoppi kukkii heinäkuulta lumentuloon
Puolimetriseksi kasvavasta iisopista saa kauniin aidanteen esimerkiksi perennapenkin ympärille. Kukat ovat sinisiä, violetteja tai valkoisia. Satoa voi korjata pitkin kesää, säilöntämenetelmäksi sopii kuivaus. Iisopin lisääminen onnistuu pistokkaista tai siemenistä, jotka voi pistää esikasvatukseen näihin aikoihin.

Kasvupaikan suhteen kasvi on vaatimaton, mutta aurinkoa se vaatii. Iisopin talvenkestävyys on melko hyvä ja ainakin viinijärveläisten ystäviemme hiekkaisessa pihassa se on pärjännyt vuosia.

Linné antoi iisopille lajinimen officinalis, lääkkeenä käytetty. Sama lajinimi on lukuisilla muilla vanhoilla rohdoskasveilla, esimerkiksi salvialla ja kehäkukalla.

Tuoreena sippuan iisoppia salaattiin, johon kukat tuovat kivasti väriä, mutta teessä tämä kasvi on parhaimmillaan. Meillä litkitään seurustelujuomana iisoppi-minttu-teetä, jossa on kahdeksan osaa iisoppia ja yksi osa nimeämätöntä minttua.

Elias Lönnrot kertoo, että iisoppia ”laitetaan teeksi yskässä ja muissa rintavaivoissa, kuin myös korlausvedeksi kurkkuvioissa”. Olen onnistunut torppaamaan useamman alkavan flunssan rutkuttamalla pari pannullista teetä, jossa on iisoppia, minttua ja ajuruohoa (esimerkiksi timjamia).

keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Laadi oma aikataulusi

Viljelijällä on syytä olla aikataulu, jotta tietää, mitä pitää milloinkin tehdä. Itse toimin näin:

1) Selvitän, mitä (ja kuinka paljon) aion, voin ja haluan viljellä. Esimerkiksi palstan valo- ja lämpöolot vaikuttavat lajivalintoihin, samoin rajallinen esikasvatustila ja se, ettei minulla ole (vielä) kasvihuonetta. Määrään vaikuttaa se, kuinka paljon halutaan ja voidaan syödä ja säilöä mitäkin.

2) Laadin taulukon, jonka vasempaan palstaan kirjoitan kasvit ja seuraaville palstoille kuukaudet helmi- tai maaliskuusta lokakuulle. Alla olevaa kuvaa klikkaamalla saanee käsitystä.

3) Selvitän esimerkiksi Hyötykasviyhdistyksen siemenluettelosta mitä mikin kasvi vaatii. Tarvitaanko esikasvatusta? Milloin siemenet voi kylvää tai taimet istuttaa? Tarviiko kasvupaikkaa kunnostaa etukäteen? Tarvitaanko kasvukaudella lisälannoitusta? Tarviiko mullata? Milloin sato korjataan?

Teen eri toimille symbolit, jotka piirrän sopivaan kohtaan taulukkoa. Taulukosta näkee yhdellä silmäyksellä, mitä pitää milloinkin tehdä. Esimerkiksi nyt maaliskuussa olen kylvänyt purjoa, steviaa, salviaa ja sitruunamelissaa.

Taulukkoon voi koota myös muuta tietoa kustakin kasvista, siihen voi esimerkiksi kuvailla kasvupaikkavaatimuksia ja säilöntätapaa.

Ote viljelijän aikataulusta

lauantai 9. maaliskuuta 2013

Salvialla pitkää ikää

Jo muinaiset sumerilaiset kasvattivat salviaa eli ryytisalviaa (Salvia officinalis). Kasvin nimen taustalla on latinan verbi salvere, "olla terve", "voida hyvin". Kuolema ei tule taloon, jonka pihassa kasvaa salviaa, näin uskottiin. Salviaa suositeltiin miltei kaikkiin vaivoihin.

"Kuinka annoitte miehen kuolla, vaikka hänen pihallaan kasvoi salviaa?"
Meidän pihassa salviat ovat puolimetrisen hangen alla. Saas nähdä, selviytyvätkö nämä välimerelliset yrtit talven ylitse. Kaiken varalta aion lähiviikkoina esikasvattaa uudet taimet.

Yhden taimen talvetin viileällä kuistilla ja nyt se lykkää lehteä lastenhuoneen ikkunalla. Sitä kun kädellä vähän pelmuuttaa, niin huumaava ryydintuoksu leviää ympäriinsä.

Keitän salviasta teetä - pitkä haudutusaika, kenties vähän hunajaa ja jo kilpaillaan parhaiden kiinalaisten teelaatujen kanssa - mutta vain silloin tällöin. Flavonoidien ja eteeristen öljyjen lisäksi salvia sisältää myrkyllistä tujonia.

Salvia ruuassa on vasta keskiaikainen keksintö. Sitä käytetään rasvaisiin liharuokiin ja tietenkin Saint Germain -keittoon, jonka monista ohjeista yksi löytyy Hesarin ruokasivuilta. Nimen keitolle antoi mystillinen kreivi Saint-Germain, joka kertoi 1700-luvulla olevansa kaksituhatta vuotta vanha. Tietenkin salvian ansiosta.