Kasvilava

Tuen avulla kansi pysyy auki

Toukokuun seitsemästoista. Aurinko paistaa, lämpöä 23. Tarhurin on oltava valppaana: kesä on vasta edessä, vaikka toisin haluaisi uskoa. Vielä saattaa halla hiipiä pihamaalle.

Siirsin osan taimista viikko sitten ulkosalle lavaan. Lava loiventaa sisä- ja ulkotilojen eroa, sillä se suojaa taimia tuulelta ja auringon uv-valolta.

Tein lavan seinät naapurikadun purkutyömaalta saaduista laudoista. Kantena toimii kaksi roskalavalta dyykattua ikkunaa. Pinta-alaa on pari neliötä.

Minun lava on niin sanottu kylmälava. Lämpölavan lämmönlähteenä toimii osittain palanut komposti tai hevosenlanta.

Viileiksi öiksi kannet laitetaan kiinni. Hallan uhatessa koko hässäkän voi peittää harsolla tai matoilla. Päivällä lämpötila ikkunoiden alla nousee helposti yli kolmenkymmenen, joten kannet on syytä avata. Onneksi minulla on puoleenpäivään asti aikaa huolehtia tuuletuksesta. Vasta noihin aikoihin aurinko alkaa paistaa talon kulmaukseen sijoitettuun lavaan.

Varsisellerit, purjot ja kaalit ovat vankistuneet selvästi. Chileissä ja samettikukissa näkyy jo nuppuja. Pian on aika istuttaa taimet maahan.

Jätteestä resurssiksi

Permakulttuurissa [sana tulee englannista "PERMAnent agriCULTURE", pysyvä maanviljelys] pyritään luomaan järjestelmiä, jotka ovat kestäviä ja riippumattomia ulkoa tuodusta energiasta, vedestä, ravinteista ja muusta. Tavoitteena on "riippumaton puutarha", puutarha, joka on resursseiltaan mahdollisimman itseriittoinen ja jota voi hoitaa riippumastosta. Samannimistä kirjaa suosittelen lämpimästi. Kirjoittaja on Riikka Kaihovaara.

Kohopenkkiin uppoaa kuivaa lehteä

Permakulttuuri ei ole oppisuunta tai joukko tekniikoita. Pikemminkin kyse on ajattelutavasta, jota voisi sanoa vaikka maalaisjärjen käytöksi. Maalaisjärkeä ei ole systeemissä, jonka läpi energia, ravinteet ja vesi virtaavat. Ketjujen alkupäässä häämöttää öljyä, maakaasua ja pohjavettä, loppupäässä kaatopaikkoja, muovilauttoja ja vedenpuhdistamoita. Ei hyvä.

Mutta siirrytäänpä käytäntöön.

Kysyin viime syksynä ystävälliseltä naapurilta, saisinko heiltä peräkärryllisen kuivia lehtiä. Totta kai, naapuri sanoi ja toi pihaan lehdet, jotka hän olisi muuten vienyt kaatopaikalle. Kolmeen kertaan hän kuitenkin varmisti, että haluanhan nyt ihan varmasti ne lehdet.

Minulle kuivat lehdet merkitsevät resurssia. Kun niitä levittää kasvimaalle, niin kohta kuhisee. Kastemadot ja muut puutarhurin hyvät haltijat viihtyvät.

Lehtien lisäksi vaikkapa käytetyt teepussit, rikkinäiset posliinilautaset, sanomalehdet, tyhjät maito- ja muut purkit ja alumiinivuoat muuttuvat jätteestä resurssiksi, kun asioita tarkastelee uudesta vinkkelistä.

Roskiksesta matskua taimikasvatukseen

Maitopurkeista saa kelpo kylvöastioita, pienille taimille purkin voi leikata vaakasuoraan, kurpitsa tarvii koko purkin (kuva oikealla). Purkin alakulma leikataan auki ja se peitetään teepussilla, jottei istutusmulta valu aukosta ulos. Saviruukussa posliininpalat ajavat teepussien asian. Alumiinivuoat suoristan litteiksi levyiksi ja laitan ikkunalle taimien taakse heijastamaan ikkunasta lankevaa vähäistä valoa.

Sanomalehdestä voi pyöritellä ruukun, jonka voi istuttaa maahan taimen kanssa. Hyötykasviyhdistykseltä voi ostaa ruukkumuotin, mutta onnistuu niiden väsääminen myös tavallisen lasin tai mukin avulla.