Salvialla pitkää ikää

Jo muinaiset sumerilaiset kasvattivat salviaa eli ryytisalviaa (Salvia officinalis). Kasvin nimen taustalla on latinan verbi salvere, "olla terve", "voida hyvin". Kuolema ei tule taloon, jonka pihassa kasvaa salviaa, näin uskottiin. Salviaa suositeltiin miltei kaikkiin vaivoihin.

"Kuinka annoitte miehen kuolla, vaikka hänen pihallaan kasvoi salviaa?"

Meidän pihassa salviat ovat puolimetrisen hangen alla. Saas nähdä, selviytyvätkö nämä välimerelliset yrtit talven ylitse. Kaiken varalta aion lähiviikkoina esikasvattaa uudet taimet.

Yhden taimen talvetin viileällä kuistilla ja nyt se lykkää lehteä lastenhuoneen ikkunalla. Sitä kun kädellä vähän pelmuuttaa, niin huumaava ryydintuoksu leviää ympäriinsä.

Keitän salviasta teetä - pitkä haudutusaika, kenties vähän hunajaa ja jo kilpaillaan parhaiden kiinalaisten teelaatujen kanssa - mutta vain silloin tällöin. Flavonoidien ja eteeristen öljyjen lisäksi salvia sisältää myrkyllistä tujonia.

Salvia ruuassa on vasta keskiaikainen keksintö. Sitä käytetään rasvaisiin liharuokiin ja tietenkin Saint Germain -keittoon, jonka monista ohjeista yksi löytyy Hesarin ruokasivuilta. Nimen keitolle antoi mystillinen kreivi Saint-Germain, joka kertoi 1700-luvulla olevansa kaksituhatta vuotta vanha. Tietenkin salvian ansiosta.