Punajuurikas vahvistaa verta

Punajuuri ja mangoldi ovat samaa kasvilajia

Punajuurikas, entiseltä nimeltään punajuuri (Beta vulgaris subsp. vulgaris var. conditiva), on mangoldin ja sokerijuurikkaan ohella yksi juurikkaan muodoista. Punajuuri on helppohoitoinen ja satoisa kasvi, joka taipuu moneen. 

Ensimmäisenä punajuuri tuo mieleen etikkapunajuuret ja joulupöydän rosollin, sitten ala-asteen herkun lindströminpihvit ja punajuuri-aurajuustovuoan, jota en olekaan aikoihin syönyt. Myös karamelleissa, jogurtissa ja jäätelössä käytetään punajuurta, tai oikeammin siitä erotettua punajuuriväriä E162.

Meidän arkiruoka on punajuuripihvit, jotka tehdään keitetyistä punajuuriviipaleista, leivitetään kananmunalla, korppujaholla, suolalla ja timjamilla ja paistetaan uunissa. Ja kyllä maistuu, sillä "joka keitetyn paistaa, se makean maistaa".

Punajuuren juurta, kantaa ja kuorta ei kannata poistaa, ettei arvokkaat vitamiinit ja antioksidantit liukene keitinveteen. Näiden lisäksi punajuuressa on runsaasti monia kivennäisaineita. Punajuuren sisältämä folaatti edistää punasolujen uusiutumista ja hillitsee verisuonten ahtautumista.

Punajuurenlehtikääryleet, kattilassa kiehuvat ruotimangoldit

Takavuosina punajuuret olivat punaisia, mutta nykyisin voi valita punaisista, keltaisista, vaaleista tai raidallisista punajuurikkaista. Keskiajan punajuurikkaat olivat keltaisia tai vaaleita, punainen muoto jalostettiin 1600-luvulla.

Punajuuri ei ole pelkkä juurikasvi. Nuoria lehtiä voi käyttää pieniä määriä salaattiin sellaisenaan, vanhempia kiehautettuna pinaatin tapaan.