Uuden maailman papuja

Berner Landfrau

Tarhapapu tuotiin 1500-luvulla uudelta mantereelta Eurooppaan. Aluksi ne olivat köynnöstäviä, nykyisen salkopavun (Phaseolus vulgaris var. vulgaris) kaltaisia. Pensaspapu (var. nanus) kehitettiin vasta myöhemmin. Suomessa tarhapapua on ennen viime vuosikymmeniä kasvatettu vähänlaisesti. Vanhan kansan kielessä pavut ovat olleet joko härkäpapuja tai herneitä.

Promotor

Tarhapapu tarvitsee lämpöä. Avomaalle ne kannattaa kylvää vasta kesäkuun puolella, kun maa on lämmennyt 12-14-asteiseksi. Kylmässä ja kosteassa pavut mädäntyvät. Papumaata voi lämmittää levittämällä sille harson muutamaksi päiväksi ennen kylvöä. Etenkin salkopapua tulee sitä enempi, mitä kuumempi kesä on, sillä sen satokausi kestää elokuulta ensipakkasiin.

Tänä kesänä salkopapu ehti tuottaa kivasti - noin 2,5 kiloa paristakymmenestä taimesta - satoa myös Joensuun korkeudella. Lajikkeita kasvoi kolme: violetti Blauhilde, kirjava Berner Landfrau ja vihreä Promotor. Näistä ensinmainittu tuotti parhaiten kuluneena kesänä, mutta sateisena kesänä 2012 Berniläinen maalaisemäntä oli tuottoisin.

Blauhildeä papumajan kattona

Pensaspapuja kasvoi viittä lajiketta, joista vihreät Vaia ja Primel sekä violetti Purple Teepee tuottivat parhaiten. Kaksi ensimmäistä ovat melko matalia ja ne alkoivat tuottaa satoa jo elokuun alkupäivinä. Jälkimmäinen on puoli metriä korkea ja siihen kehittyi ensimmäiset palot elokuun puolivälissä.

Palstan kaksi kuuden metrin riviä ovat tuottaneet tähän mennessä 3,5 kiloa pensaspapua. Viimeinen sadonkorjuukierros on vielä tekemättä, sillä pensaat ovat toistaiseksi säästyneet hallalta.

Tarhapavut keitetään aina ennen käyttöä. Sitten niitä voi syödä sellaisenaan tai käyttää keittoihin, kastikkeisiin ja salaatteihin. Pakastus on paras säilöntämenetelmä.