Kesällä 2012 pihallamme kasvoi seitsemää lajiketta, yhteensä 14 kurpitsapensasta. Kesäkurpitsalajikkeita oli viisi: pyöreä Tondo Chiaro di Nizza, vihreä pitkänmallinen peruslajike Zuboda, tumma pitkänmallinen lajike (lähinnä kai Black Beauty), keltainen kiekkokurpitsa Sunburst sekä köynnöstävä Spaghetti. Talvikurpitsoita oli kahta lajiketta, japanilaista kabocha -tyyppistä Sweet Mamaa ja yksi omista siemenistä kasvatettu taimi, molemmat köynnöstäviä.
 | |
| Kurpitsasatoa syyskuun lopulta 2012: | |
| 'Sweet Mama' (ylh.), 'Spaghetti' (alh.vas.), | |
| 'Tondo Chiaro di Nizza' (kesk. oik.), | |
| 'Zuboda' (alh. oik.), 'Sunburst' (alh. kesk.) | |
| ja oma talvikurpitsa (vas. kesk.) |
Zuboda oli nopeakasvuisin ja hieman edellistä vahvemman makuinen. Musta kurpitsa oli maultaan aavistuksen karvas. Tiheästi kasvava Sunburst ei ennättänyt tehdä hedelmää juuri minkään vertaa. Kaikki kolme ovat pensastavia lajikkeita.
Spaghetti oli mainio: hyvin mietona sitä voi käyttää tuoreena, ja jos haluaa antaa sen tuleentua, se säilyy huoneenlämmössä ainakin puoli vuotta. Kypsäksi paistettuna sen sisus muistuttaa spagettia. Satomäärät taimea kohti nousivat parhaimmillaan miltei yhdeksään kiloon.
Tummat parikiloiset Sweet Mamat toivat mieleen hunajamelonin ja lantun. Sitä syötiin tuoreena ja uunijuuresten tapaan paistettuna. Hieno kurpitsa, makeahko, rakenteeltaan pehmeä ja suussasulava.
Elokuussa kurpitsanviljelijä miettii, että mitäköhän kaikille kesäkurpitsoille oikein tekisi. Me annoimme niitä kavereille ja teimme salaattia joka päivä. Osan kurpitsoista jätimme ikkunanlaudalle - italialaiset säilyttävät niitä kuulemma sängyn alla. Kypsät kesäkurpitsat säilyvät huoneenlämmössä kuukausia, venäläisen siemenpussin mukaan jopa "seuraavaan sesonkiin", ja talvikurpitsat puoli vuotta tai vuodenkin. Viimeinen Spaghetti syötiin tammikuussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti