Iisoppi, teeyrtti

Iisoppi (Hyssopus officinalis) kuuluu sata päivää kukkiviin kasveihin. Kukkien makea, hieman humalaa muistuttava tuoksu vetää puoleensa kimalaisia, mutta karkottaa kaaliperhosia.

Iisoppi kukkii heinäkuulta lumentuloon

Puolimetriseksi kasvavasta iisopista saa kauniin aidanteen esimerkiksi perennapenkin ympärille. Kukat ovat sinisiä, violetteja tai valkoisia. Satoa voi korjata pitkin kesää, säilöntämenetelmäksi sopii kuivaus. Iisopin lisääminen onnistuu pistokkaista tai siemenistä, jotka voi pistää esikasvatukseen näihin aikoihin.

Kasvupaikan suhteen kasvi on vaatimaton, mutta aurinkoa se vaatii. Iisopin talvenkestävyys on melko hyvä ja ainakin viinijärveläisten ystäviemme hiekkaisessa pihassa se on pärjännyt vuosia.

Linné antoi iisopille lajinimen officinalis, lääkkeenä käytetty. Sama lajinimi on lukuisilla muilla vanhoilla rohdoskasveilla, esimerkiksi salvialla ja kehäkukalla.

Tuoreena sippuan iisoppia salaattiin, johon kukat tuovat kivasti väriä, mutta teessä tämä kasvi on parhaimmillaan. Meillä litkitään seurustelujuomana iisoppi-minttu-teetä, jossa on kahdeksan osaa iisoppia ja yksi osa nimeämätöntä minttua.

Elias Lönnrot kertoo, että iisoppia ”laitetaan teeksi yskässä ja muissa rintavaivoissa, kuin myös korlausvedeksi kurkkuvioissa”. Olen onnistunut torppaamaan useamman alkavan flunssan rutkuttamalla pari pannullista teetä, jossa on iisoppia, minttua ja ajuruohoa (esimerkiksi timjamia).