Tomaatin kasvatus

Lajikkeen valinta

Tomaattilajikkeet voidaan jakaa karkeasti kahteen, runkotomaatteihin ja pensastomaatteihin. Olennaisin ero näissä on se, että runkotomaattien lehtihangoista poistetaan niin sanotut varkaat. Pensastomaateista niitä ei tarvitse poistaa.

Tomaatteja on eri kokoisia, näköisiä, makuisia ja värisiä. Lajikkeiden paljoudesta saa jotakin käsitystä vaikkapa Siemenkaupan luettelosta.

Runkotomaatin tyveen sidotaan löyhä naru ja tomaatin varsi kierrätään myötäpäivään narun ympärille sitä mukaa kun tomaatti kasvaa. Pensastomaatin voi tukea keppiin. Amppelissa kasvatettavaa kirsikkatomaattia ei tarvitse tukea.

Taimikasvatus

Tomaatit kylvetään 6-8 viikkoa ennen istutusta kasvihuoneeseen tai ulos. Eli jos näihin aikoihin kylvää, saa taimet ulos touko-kesäkuun vaihteessa.

Siemenet itävät parhaiten yli 20 asteessa. Taimikasvatuksessa valon ja lämpötilan määrän olisi oltava sopiva: liian kylmässä (alle 14 astetta) kukista kehittyy epämuotoisia ja hedelmistä säännöttömiä. Liian lämpimässä ja liian vähässä valossa tomaatti tuottaa vartta ja lehteä kukkien kustannuksella. Sopiva taimikasvatuslämpötila on parinkymmenen paikkeilla, ilman suhteellinen kosteus 60-80 %.

Tomaatti kukkii keltaisin kukin

Tomaatin taimet pitävät koulimisesta. Taimen voi istuttaa isompaan ruukkuun kerran tai pari ja aina hieman edellistä kasvusyvyyttä syvempään.


Istutuskuntoisessa taimessa on 5-6 kukkatertun aiheet. Juuripaakun voi asettaa istutuskuoppaan vaakasuoraan, jotta juuret lämpenevät. Latva kyllä hakeutuu kohti taivasta. Kukkien pölyttymisen voi varmistaa tärisyttämällä taimia.

Hoito

Tomaatti rakastaa lämpöä, vettä ja ravinteita. Mutta liika on liikaa näissäkin: lämpötilan yläraja on noin 30 astetta eikä taimen sukat saa olla koko ajan märkänä.

Helteellä yksi taimi tarvitsee helposti kolmekin litraa vettä. Veden tulisi olla seisonutta ja lämmintä, ei kylmää vettä suoraan hanasta. Paras kasteluajankohta on aamu. Näin kasvusto ehtii kuivahtaa yöksi ja harmaahomeen uhka vähenee. Loppukesästä kastelua voi vähentää.

Hedelmät kehittyvät lehtien yhteyttämistuotteiden turvin ja näistä aineksista suurin osa kulkee vartta alaspäin. Siksi alimman hedelmien alapuolelle ei kannata lehtiä juuri jättää. Lehtiä poistetaan maltilla, korkeintaan 4 kpl viikossa.

Kukan pölyttymisestä hedelmän kypsymiseen menee vähintään 50 vrk. Eli seitsemää viikkoa ennen kasvukauden loppumista pölyttymättömät kukkatertut voidaan poistaa ja (runko)tomaatti latvoa. Latva katkaistaan kolme lehteä ylimmän jätettävän kukkatertun yläpuolelta.

Tomaatit lähinnä runkoa kypsyvät ensin

Tomaatin ravitsemuksellisesti arvokas punainen väriaine, lykopeeni, kehittyy parhaiten 20-25 asteen lämpötilassa. Yli 30 asteessa ja alle 10 asteessa väriaineen kehittyminen hidastuu. Suorassa auringonpaisteessa hedelmien lämpötila voi nousta melkein kymmenen astetta ilman lämpötilaa korkeammaksi.

Sadonkorjuu

Satoa korjataan noin kolme kertaa viikossa. Tomaatit on parasta kerätä mahdollisimman aikaisin aamulla, sillä silloin ne ovat viileimmillään ja niissä on hyvä nestejännitys.

Säilytyksen optimilämpötila on 13 astetta, optimikosteus 70-80 %. Sopiva jälkikypsytyslämpö on pari astetta korkeampi.

***

Lopuksi: Tämä merkintä perustuu lähes puhtaasti kirja- ja nettiviisauteen. Ehkä puolen vuoden päästä on jo raportoitavaksi omia kokemuksia.

Kohopenkin perustaminen

Kohopenkin pohjalle voi laittaa isojakin puita

Kohopenkin voi perustaa syksyllä tai keväällä. Sen avulla pieneltäkin alalta voi saada suuren sadon.

Ympäristöään korkeampana kohopenkki lämpenee nopeasti. Lisää lämpöä tuovat maatuvat ainekset samaan tapaan kuin kompostissa.

Kohopenkki rakennetaan esimerkiksi seuraavasti:

1. Tee pohjois-eteläsuuntainen 20-40 cm syvä kaivanto, joka on 1,2-1,8 m leveä ja sopivan pituinen. Oma iso kohopenkkini on kuusimetrinen. Kaivanto voi olla myös pyöreä tai neliskulmainen. Ota ruohotuppaat ja multamaa erilleen.
2. Laita kaivantoon puita niin että ne muodostavat harjun penkin keskelle. Puuaines voi olla risua, oksaa tai vaikka jykevää pölliä. Omien kohopenkkieni pohjalla lahoavat ne suuret pöllit, joita en saanut kirveellä halki. Puuaines lahoaa ja lämmittää kohopenkin kasvien juuristoa. Mitä isompia puita, sitä useamman vuoden lämmitysvaikutus kestää.
3. Puuaineksen päälle laitetaan ruohotuppaat väärin päin ja/tai puunlehtiä. Tämän kerroksen tarkoitus on estää multaa valumasta alimpaan kerrokseen.
4. Lehtikerroksen päälle laitetaan 5-10 cm:n kerros puoliksi palanutta kompostia tai hevosenlantaa.
5. Ylimmäksi tulee 20-30 cm:n kerros multaa.

Pöllien päälle risuja, sitten lehtiä

Valmis kohopenkki nousee maanpinnasta ehkä vajaan metrin. Laudoista voi rakentaa kohopenkille laidat, jotta multa ei valu penkistä pois. Aikaa myöten kohopenkki painuu.

Kohopenkki on lämmin ja ilmava kasvupaikka. Ensimmäisinä vuosina siihen sopivat paljon ravinteita vaativat kasvit kuten kurpitsat, kurkku, maissi, tomaatti ja kaalit.

Käytän omissa kohopenkeissäni ruohokatetta, jolla on useita etuja. Ruohokate tukahduttaa rikkaruohot, vähentää kosteuden haihtumista ja luovuttaa kasveille ravinteita. Sen alla on aktiivinen pieneliöstö, joka parantaa maan rakennetta ja tuottaa hiilidioksidia.

Satoisuudeltaan kohopenkki on omaa luokkaansa. Kesällä 2013 kahdentoista neliön kohopenkkini antoi satoa yli 90 kiloa. Toki kurpitsat rönsyilivät laitojen yli, mutta silti neliösato oli luokkaa viisi kiloa.

Lisää tietoa kohopenkistä esimerkiksi Yhteishyvän sivuilla.

Tuoretta kesäkurpitsaa tammikuussa

Kesäkurpitsoiden säilyvyyskoe sujuu odotusten mukaan. Säilytyspaikkana on keittiön ikkunanlauta, jolla lämpötila on pakkassäillä lähempänä kymmentä kuin kahtakymmentä astetta. Ilman suhteellinen kosteus on 50%:n luokkaa. Hyvin säilyvät.

Rondini on elokuussa vihreä, tammikuussa keltainen

Tuleentuneiden kesäkurpitsoiden kuori on kova ja vihreillä väri on muuttunut oranssiksi. Tuleentumaton puolitoistakiloinen Stiato d'Italia tuntui hieman kimmoisalta, joten raastoin sen toissapäivänä sämpylätaikinaan. Priimakuntoinen yksilö, tuli hyvät leivät. Tuleentumaton, pienehkö Tondo Chiaro di Nizza odottaa vastaista käyttöä. Tuleentumattominakin siis näyttävät säilyvän vähintään neljä kuukautta.

Kokeilin kesällä kesäkurpitsoiden kontrolloitua pölyttämistä. Eilen otin siemenet Drakoshasta ja appelsiininkokoisesta Rondinista ja laitoin kuivumaan jääkaapin päälle. Drakosha oli pölyttynyt epätasaisesti, mutta molemmista irtosi yli sata siementä.

Kesällä nähdään, onnistuiko pölytys ja tuleeko Drakoshasta Drakoshaa, Rondinista Rondinia.

Hedelmälihaa sain sen verran, että saatoin improvisoida sosekeiton. Sipulia, valkosipulia ja kesäkurpitsaa, mausteeksi timjamia, kynteliä, soijakastiketta ja suolaa, ja kruunuksi puoli purkkia kaurakermaa.

Ruutuviljelyn käytäntöä

Terveisiä palstalta. Kolmas tammikuuta käänsin puoli aaria tulevaa kurpitsamaata.

Ruutuviljelystä kertyi menneeltä kesältä jonkin verran kokemusta. Kokeilussa oli sipuli, porkkana, mangoldi, nauris, punajuuri, keräsalaatti, kyssäkaali, lanttu, palsternakka, pensaspapu. Lehtikaali-kurttukaali-purjo-selleri -lohko oli lähempänä seka- kuin ruutuviljelyä. Perunat laitoin perinteisesti vakoihin, härkäpavun ja kesäkyntelin kylvin miltei ruutuviljelymenetelmällä.

Keltasipulin (Allium cepa) taimiväli 15 cm ja vuorottelu palsternakan (Pastinaca sativa) kanssa toimi. Salottisipuli ei menestynyt yhtä hyvin. Palsternakat eivät olleet vielä kovin suuria, kun jo myyrä alkoi koota niistä talvivarastoaan. Sekä sipulia että palsternakkaa sain neljättä kiloa. Tilaa niillä oli ehkä neljä neliötä.

Hitaasti itävän porkkanan (Daucus carota) kylvin 7,5 cm välein. Ongelmaksi muodostuivat heinät, jotka nousivat pintaan ennen porkkanaa ja pääsivät rehottamaan porkkanamaalla. Ongelmaa olisi voinut helpottaa rikkaruohojen liekittäminen ennen porkkanan nousemista pintaan, mutta eihän minulla ole liekinheitintä. Pienten välien vuoksi heiniä oli vaikea myöhemmin kitkeä. Toinen ongelma oli harventaminen: ei ole yksinkertaista harventaa kolmesta minitaimesta kahta pois. Kolmas ongelma oli myyrät, jotka ilmestyivät loppukesällä apajille. Satoa noin neljältä neliöltä tuli 5,4 kiloa.

Ensi kesänä en laita porkkanaa ruutuihin, vaan riveihin, jolloin rikkaruohoja ja harvennusta on helpompi hallita. Kylvän luultavasti vain kesälajikkeita, jotta ehdin korjata sadon ennen myyrää.

Ruotimangoldi (Beta vulgaris var. flavescens) toimi ruutuviljelyssä erinomaisesti. Kylvin 15 cm:n taimiväleillä 20 ruutua eli 1,8 neliötä, jolta sain melkein 19 kiloa mangoldia.

Toimivia olivat myös punajuurikas (Beta vulgaris var. conditiva) 10 cm:n väleillä ja lanttu (Brassica napus) 15 cm:n väleillä. Tuttavani kertoi kylväneensä lanttua 20 cm:n väleillä, jotka olivat hänen kasvimaallaan liian pieniä, sillä lantuista kasvoi nelikiloisia jättiläisiä. Oma lanttusatoni 1,8 neliön alalta oli noin 12 kiloa. Punajuurikas tuotti 9 kiloa. Kesäkuun 18. päivän kylvö ei antanut juuri mitään.

Kesäkuun 18. kylvetty nauris (Brassica rapa var. rapa) kasvatti hyvin lehteä, vaikka lehtokotilot vähän sitä hieman piinasivatkin. Sato jäi viiteen kiloon reilun parin neliön alalta. Kymmenen sentin välit olivat ehkä aavistuksen ahtaat. Harvennus olisi pitänyt hoitaa tarkemmin.

Keräsalaatin (Lactuca sativa) vanhat siemenet itivät mitenkuten, mutta muutaman kerän sain pöytään.

Pensaspapua (Phaseolus vulgaris var. nana) kylvin paririviin muun muassa hurjasti kasvavan mangoldipenkin laidoille. Satoa tuli kahdesta 6-metrisestä paririvistä viitisen kiloa. Ahdasta oli, ja syksyllä varsinkin silloin, kun käytin öisin harsoa, home vaivasi jonkin verran. Ensi kesänä kylvän pensaspavut ilmavammin.

Kyssäkaalin (Brassica oleracea var. gongylodes) Superschmeltz -lajike ei nimestään huolimatta ollut satomenestys, mutta maku oli hirveän hyvä.

Kolmivuotias ja Half Tall -lehtikaali

Sekaviljelmässä lehtikaalit (Brassica oleracea var. sabellica) pärjäsivät parhaiten. Half Tall -lajikkeen pensaat varttuivat metrisiksi.

Omasta siemenestä otettu härkäpapu (Vicia faba) ei itänyt kovin hyvin ja sato jäi vaatimattomaksi. Taimikohtainen sato oli kyllä hyvä, mutta koska maa oli pehmeä, taimet tahtoivat kaatuilla. Savimaassa kasvi pysyisi paremmin pystyssä. Taimiväli oli (teoriassa) kymmenen sentin luokkaa, riviväli 15-20 cm.

Kesäkynteli (Satureja hortensis) kasvoi erinomaisesti pensaspapurivien välissä rivivälillä 15 cm. Ainoa ongelma oli sade, joka sotki kynteleiden alalehtiä.

Yhteenveto: Aion jatkaa punajuuren, nauriin, lantun, mangoldin, palsternakan, kyssäkaalin ja sipulin ruutuviljelyä. Porkkanassa palaan riveihin. Härkäpavun kylvän tiheisiin riveihin vastakin, mutta pensaspavun kylvän suuremmilla väleillä. Yhteensä palstan noin 65 neliöltä tuli satoa sata kiloa.

Lehtikaali kestää pakkasta

Etualalla Scarlet, taustalla Half Tall

Armeija marssii vatsallaan, sanotaan. Antiikin Rooman armeija marssi aikoinaan kaalin voimalla, ja tuo kaali oli nimenomaan lehtikaalia (Brassica oleracea var. sabellica). Epäilemättä Gallian ja Hispanian legioonalaiset saivat ravinnostaan riittävästi ainakin rautaa, kalsiumia ja C-vitamiinia. Ja proteiinia, jota lehtikaalissa sanotaan olevan vihreistä kasviksista eniten, vain hieman vähemmän kuin herneessä. Kasvimaan kasveista vain nokkonen lyö terveellisyydessä lehtikaalin laudalta.

Tuore lehtikaalia antaa salaattiin makua ja voimaa. Lehdistä voi paahtaa uunissa sipsejä - kunhan katsoo, etteivät ne paahdu sekuntiakaan liian kauaa. Saksalaisia klassikkoja ovat lehtikaali savumakkaran kanssa sekä lehtikaalikeitto, johon laitetaan reilusti makkaraa. Irlantilaiset syövät halloweenin aikaan lehtikaali-perunasosetta.

Säilöminen käy laatuun kuivaamalla, mutta kuivattavat lehdet eivät saisi olla pakkasen panemia. Itse käytän kuivattua lehtikaalia kastikkeisiin, keittoihin ja sämpylätaikinaan, mutta maltilla, jottei sen maku hallitse liiaksi.

Lehtikaali ei pakkasta säikähdä

Lehtikaali kestää jopa viidentoista asteen pakkasta. Jäisiä lehtiä voi käydä napsimassa salaattiin tai keittoon vielä tammikuussa, elleivät jänikset tai peurat ole pistelleet niitä poskeensa ennen sitä.

Lehtikaali on kaaleista helppohoitoisin. Tuholaiset eivät piinaa sitä yhtä pahasti kuin monia muita kaalikasveja. Varsin koristeellisena kasvina se sopii vaikka kukkapenkin taustaksi. Täysin vihreiden lajikkeiden lisäksi on olemassa esimerkiksi violetteja lajikkeita.

Omassa vihannesmaassa olen kasvattanut neljää eri lajiketta. Half Tall on maukas ja kookas lehtikaali, joka kasvaa jopa metrin korkuiseksi ja melkein yhtä leveäksi. Red Russian on matalampi ja sileälehtinen eikä mielestäni yhtä hyvä kuin edellinen. Sen lehtiruodit ovat kauniin violetit. Scarlet on kokonaan violetti ja "puolikorkeaa" hentoisempi. Dwarf Green Curled on vihreä, röyhelölehtinen, matala ja maukas.

Lisää lehtikaalikokemuksia tästä blogista.

Jättikurpitsaa

Jättikurpitsoiden ennätyspainot ovat tuplaantuneet viidentoista vuoden välein. Maailman kurpitsaennätys ylsi 80-luvun alussa hädin tuskin 200 kiloon. Vuonna 1996 ylittyi 450 kiloa. Viime vuonna meni rikki taas yksi amerikkalaisten haamuraja, 2000 paunaa eli 900 kiloa. Tänä vuonna Euroopassa on kasvatettu ensimmäinen yli 1000-kiloinen kurpitsa. Pienen halkeaman takia se ei kuitenkaan pääse Guinnessin ennätyskirjaan.

Suomalaiset eivät jää kauas maailmanennätyksestä. Kesällä 2012 kuopiolaiskurpitsa paisui peräti 716-kiloiseksi.

Tärkein tekijä yhä uusien kurpitsaennätysten synnyssä on kontrolloitu pölytys, jolla varmistetaan jättiperimän siirtyminen. Olennaista ovat myös juuri oikeanlaiset olosuhteet.

Botanian 140-kiloinen kurpitsa olisi sijoittunut

jättikurpitsoiden SM-kisassa yhdeksänneksi

Joensuun kasvitieteellisessa puutarhassa, Botaniassa, kylvettiin ruukkuihin sittiäisen kokoiset jättikurpitsansiemenet vähän ennen vappua. Suomen Jättikasvisyhdistykseltä saatuihin siemenpusseihin oli merkitty ”isä- ja äitikurpitsoiden” painot. Suurin vanhemmista painoi yli tuhat paunaa.

Toukokuun puolivälissä kaksi taimea istutettiin Botanian pihalle harson alle. Kesäkuussa harso otettiin pois. Pölytyksen hoitivat hyönteiset, joten ei voida olla varmoja, ovatko Botanian kurpitsoiden siemenissä jättigeenit tallella. Todennäköisesti kuitenkin ovat, sillä jätit kukkivat muita kurpitsoita aiemmin.

Botanian kurpitsantaimet kasvavat aurinkoisella noin kolmenkymmenen neliön tontilla. Maahan on lisätty kananlantaa noin kilon neliölle. Kastelua kasvit tarvitsivat alkukesällä sekä heinä-elokuun kuivan jakson aikaan.

Jättikurpitsan kasvatus ei eroa olennaisesti tavallisen kurpitsan kasvatuksesta. Kaikkea tarvitaan vain enemmän: lämpöä, ravinteita, vettä, tilaa. Kate ja kohopenkki soveltuvat jättiläisille, sillä niiden ansiosta maa pysyy kosteana ja lämpöisenä, ja viljelemään päästään hieman aiemmin kuin tasamaalla.

Jättikurpitsalle on syytä varata vähintään kymmenen neliön kasvuala. Lannoitteeksi sopii esimerkiksi peräkärryllinen hevosenlantaa, kerrotaan Jättikasvisyhdistyksen nettisivuilla. Kasvukautta voi pidentää alku- ja loppupäästä harsoilla tai kasvihuoneella.

Vettä kurpitsa voi hörppiä pari sataa litraa viikossa. Sivuversojen multaaminen tehostaa kasvin veden ja ravinteiden saantia.

Jättikurpitsoiden jalostuskriteereihin ei kuulu maku, mutta jättikurpitsat ovat syötäviä siinä missä muutkin kurpitsat. Niistä voi tehdä esimerkiksi hilloja, pikkelsiä, raastetta sämpylä- ja kakkutaikinoihin, soseuttaa keittopohjia.

(lyhennelmä jutustani joka ilmestyi Maaseudun Tulevaisuus -lehdessä 27.9.2013, tässä puffi ja kuva Botanialta)

Kesäkurpitsasato numeroina

Viimeiset kesäkurpitsat korjattiin pois 28.9. ja suuri kesäkurpitsakesä on muutettavissa numeroiksi.

Taimia oli kaikkiaan 26, lajikkeita 8. Takapihasta kurpitsanlehtien peitossa oli 30-40 neliötä. Siemenet kylvettiin 10. toukokuuta ja taimet istutettiin maahan kesäkuun 6. ja 12. päivän aikana.

Yhteensä satoa kertyi 152,1 kg, joten taimikohtainen sato oli keskimäärin 5,85 kg. Satoisin taimi tuotti 15,3 kg ja suurin kesäkurpitsa painoi 4,4 kg. Molemmat ennätykset menevät pyöreälle Tondo-lajikkeelle.

Kaverilta saatu "yllätyssiemen" tuotti melkein valkeita, hoikan päärynämäisiä kurpitsoita, joiden pinta oli hieman muhkurainen. Nimesin sen risteymäksi Zuboda x Patisson. Kaksi taimea tuotti satoa 10,0 kg. Keskimääräinen kurpitsa painoi 0,63 g, satokausi alkoi 22.7. Suurimmat yllätyskurpitsat olivat 1,4 kg (molemmat kuvassa).

Satoa 13.8: Tondo, Spaghetti, "yllätys", Striato ja Drakosha

Long White Bush 2 -lajikkeen taimia oli kolme. Niiden sato taimea kohti oli 5,9 kg, tuottoisin antoi 6,6 kg. Keskimääräinen kurpitsa painoi 1,36 kg, suurin 2,2 kg. Satokausi alkoi 24.7.

Tondo Chiaro di Nizza -lajiketta oli niin ikään kolme taimea. Keskimääräinen sato taimea kohti oli huikeat 13,9 kg. Keskimääräinen Tondo painoi 1,67 kg, suurin peräti 4,4 kg (kuvassa). Eniten, 15,3 kg, tuotti taimi, jonka istutin viime syksynä tekemääni kohopenkkiin. Satokausi alkoi varhain, jo 16.7.

Ufonmallinen Patisson kasvatti kolmeen taimeen kurpitsaa yhteensä 10,0 kg. Jokainen taimi antoi suunnilleen 3,3 kg ja keskimääräinen kiekko painoi 0,56 kg. Satokausi alkoi 4.8. mutta lähti todenteolla käyntiin vasta elokuun loppupuolella.

Venäläinen Drakosha on muistuttaa kaupassa myytäviä pitkulaisia, tummanvihreitä kesäkurpitsoita. Neljä taimea tuotti yhteensä 26,7 kg eli keskimäärin 6,68 kg/taimi. Yksi taimi katkesi jo heinäkuun puolivälissä eikä ehtinyt tuottaa satoa kuin kaksi kiloa. Satoisin pensas antoi 9,5 kg ja keskimääräinen Drakosha painoi 0,92 kg. Suurimman mitat oli 2,1 kg (kuvassa 2 kg painoinen) ja 44 cm. Satokausi alkoi 22.7.

Kaunismuotoinen Patisson

Viidestä Spaghetti -kurpitsasta kolme oli miltei täysin varjossa. Siitä huolimatta ne tuottivat 3 kg jokainen. Aurinkoisen paikan kaksi taimea tuottivat 5,2 kg kumpikin, joten yhteensä Spaghetti-satoa tuli 19,4 kg. Keskimäärin ne painoivat 0,92 kg ja satokausi pyörähti käyntiin 20.7.

Neljä rönsyilevää Rondini -taimea antoivat satoa yhteensä 8,0 kg. Keskimääräinen pikkupallo painoi 0,33 kg, satokausi alkoi 24.7.

Raidallista Zucchini Striato d'Italia -lajiketta oli kaksi taimea, joista kertyi satoa 18,7 kg. Suurin kurpitsa painoi 2,55 kg (ylhäällä kuvassa keskellä). Keskimääräinen Striato painoi 0,85 kg, satokausi alkoi jo 15.7.

Viikkokohtainen satohuippu oli 1.-7.8., jolloin korjattiin vähän yli 40 kg kurpitsaa. Lisäinfoa lajikkeista täällä.