Tuoretta kesäkurpitsaa tammikuussa

Kesäkurpitsoiden säilyvyyskoe sujuu odotusten mukaan. Säilytyspaikkana on keittiön ikkunanlauta, jolla lämpötila on pakkassäillä lähempänä kymmentä kuin kahtakymmentä astetta. Ilman suhteellinen kosteus on 50%:n luokkaa. Hyvin säilyvät.

Rondini on elokuussa vihreä, tammikuussa keltainen

Tuleentuneiden kesäkurpitsoiden kuori on kova ja vihreillä väri on muuttunut oranssiksi. Tuleentumaton puolitoistakiloinen Stiato d'Italia tuntui hieman kimmoisalta, joten raastoin sen toissapäivänä sämpylätaikinaan. Priimakuntoinen yksilö, tuli hyvät leivät. Tuleentumaton, pienehkö Tondo Chiaro di Nizza odottaa vastaista käyttöä. Tuleentumattominakin siis näyttävät säilyvän vähintään neljä kuukautta.

Kokeilin kesällä kesäkurpitsoiden kontrolloitua pölyttämistä. Eilen otin siemenet Drakoshasta ja appelsiininkokoisesta Rondinista ja laitoin kuivumaan jääkaapin päälle. Drakosha oli pölyttynyt epätasaisesti, mutta molemmista irtosi yli sata siementä.

Kesällä nähdään, onnistuiko pölytys ja tuleeko Drakoshasta Drakoshaa, Rondinista Rondinia.

Hedelmälihaa sain sen verran, että saatoin improvisoida sosekeiton. Sipulia, valkosipulia ja kesäkurpitsaa, mausteeksi timjamia, kynteliä, soijakastiketta ja suolaa, ja kruunuksi puoli purkkia kaurakermaa.