Kesäkurpitsasato numeroina

Viimeiset kesäkurpitsat korjattiin pois 28.9. ja suuri kesäkurpitsakesä on muutettavissa numeroiksi.

Taimia oli kaikkiaan 26, lajikkeita 8. Takapihasta kurpitsanlehtien peitossa oli 30-40 neliötä. Siemenet kylvettiin 10. toukokuuta ja taimet istutettiin maahan kesäkuun 6. ja 12. päivän aikana.

Yhteensä satoa kertyi 152,1 kg, joten taimikohtainen sato oli keskimäärin 5,85 kg. Satoisin taimi tuotti 15,3 kg ja suurin kesäkurpitsa painoi 4,4 kg. Molemmat ennätykset menevät pyöreälle Tondo-lajikkeelle.

Kaverilta saatu "yllätyssiemen" tuotti melkein valkeita, hoikan päärynämäisiä kurpitsoita, joiden pinta oli hieman muhkurainen. Nimesin sen risteymäksi Zuboda x Patisson. Kaksi taimea tuotti satoa 10,0 kg. Keskimääräinen kurpitsa painoi 0,63 g, satokausi alkoi 22.7. Suurimmat yllätyskurpitsat olivat 1,4 kg (molemmat kuvassa).

Satoa 13.8: Tondo, Spaghetti, "yllätys", Striato ja Drakosha

Long White Bush 2 -lajikkeen taimia oli kolme. Niiden sato taimea kohti oli 5,9 kg, tuottoisin antoi 6,6 kg. Keskimääräinen kurpitsa painoi 1,36 kg, suurin 2,2 kg. Satokausi alkoi 24.7.

Tondo Chiaro di Nizza -lajiketta oli niin ikään kolme taimea. Keskimääräinen sato taimea kohti oli huikeat 13,9 kg. Keskimääräinen Tondo painoi 1,67 kg, suurin peräti 4,4 kg (kuvassa). Eniten, 15,3 kg, tuotti taimi, jonka istutin viime syksynä tekemääni kohopenkkiin. Satokausi alkoi varhain, jo 16.7.

Ufonmallinen Patisson kasvatti kolmeen taimeen kurpitsaa yhteensä 10,0 kg. Jokainen taimi antoi suunnilleen 3,3 kg ja keskimääräinen kiekko painoi 0,56 kg. Satokausi alkoi 4.8. mutta lähti todenteolla käyntiin vasta elokuun loppupuolella.

Venäläinen Drakosha on muistuttaa kaupassa myytäviä pitkulaisia, tummanvihreitä kesäkurpitsoita. Neljä taimea tuotti yhteensä 26,7 kg eli keskimäärin 6,68 kg/taimi. Yksi taimi katkesi jo heinäkuun puolivälissä eikä ehtinyt tuottaa satoa kuin kaksi kiloa. Satoisin pensas antoi 9,5 kg ja keskimääräinen Drakosha painoi 0,92 kg. Suurimman mitat oli 2,1 kg (kuvassa 2 kg painoinen) ja 44 cm. Satokausi alkoi 22.7.

Kaunismuotoinen Patisson

Viidestä Spaghetti -kurpitsasta kolme oli miltei täysin varjossa. Siitä huolimatta ne tuottivat 3 kg jokainen. Aurinkoisen paikan kaksi taimea tuottivat 5,2 kg kumpikin, joten yhteensä Spaghetti-satoa tuli 19,4 kg. Keskimäärin ne painoivat 0,92 kg ja satokausi pyörähti käyntiin 20.7.

Neljä rönsyilevää Rondini -taimea antoivat satoa yhteensä 8,0 kg. Keskimääräinen pikkupallo painoi 0,33 kg, satokausi alkoi 24.7.

Raidallista Zucchini Striato d'Italia -lajiketta oli kaksi taimea, joista kertyi satoa 18,7 kg. Suurin kurpitsa painoi 2,55 kg (ylhäällä kuvassa keskellä). Keskimääräinen Striato painoi 0,85 kg, satokausi alkoi jo 15.7.

Viikkokohtainen satohuippu oli 1.-7.8., jolloin korjattiin vähän yli 40 kg kurpitsaa. Lisäinfoa lajikkeista täällä.

Punajuurikas vahvistaa verta

Punajuuri ja mangoldi ovat samaa kasvilajia

Punajuurikas, entiseltä nimeltään punajuuri (Beta vulgaris subsp. vulgaris var. conditiva), on mangoldin ja sokerijuurikkaan ohella yksi juurikkaan muodoista. Punajuuri on helppohoitoinen ja satoisa kasvi, joka taipuu moneen. 

Ensimmäisenä punajuuri tuo mieleen etikkapunajuuret ja joulupöydän rosollin, sitten ala-asteen herkun lindströminpihvit ja punajuuri-aurajuustovuoan, jota en olekaan aikoihin syönyt. Myös karamelleissa, jogurtissa ja jäätelössä käytetään punajuurta, tai oikeammin siitä erotettua punajuuriväriä E162.

Meidän arkiruoka on punajuuripihvit, jotka tehdään keitetyistä punajuuriviipaleista, leivitetään kananmunalla, korppujaholla, suolalla ja timjamilla ja paistetaan uunissa. Ja kyllä maistuu, sillä "joka keitetyn paistaa, se makean maistaa".

Punajuuren juurta, kantaa ja kuorta ei kannata poistaa, ettei arvokkaat vitamiinit ja antioksidantit liukene keitinveteen. Näiden lisäksi punajuuressa on runsaasti monia kivennäisaineita. Punajuuren sisältämä folaatti edistää punasolujen uusiutumista ja hillitsee verisuonten ahtautumista.

Punajuurenlehtikääryleet, kattilassa kiehuvat ruotimangoldit

Takavuosina punajuuret olivat punaisia, mutta nykyisin voi valita punaisista, keltaisista, vaaleista tai raidallisista punajuurikkaista. Keskiajan punajuurikkaat olivat keltaisia tai vaaleita, punainen muoto jalostettiin 1600-luvulla.

Punajuuri ei ole pelkkä juurikasvi. Nuoria lehtiä voi käyttää pieniä määriä salaattiin sellaisenaan, vanhempia kiehautettuna pinaatin tapaan.

Uuden maailman papuja

Berner Landfrau

Tarhapapu tuotiin 1500-luvulla uudelta mantereelta Eurooppaan. Aluksi ne olivat köynnöstäviä, nykyisen salkopavun (Phaseolus vulgaris var. vulgaris) kaltaisia. Pensaspapu (var. nanus) kehitettiin vasta myöhemmin. Suomessa tarhapapua on ennen viime vuosikymmeniä kasvatettu vähänlaisesti. Vanhan kansan kielessä pavut ovat olleet joko härkäpapuja tai herneitä.

Promotor

Tarhapapu tarvitsee lämpöä. Avomaalle ne kannattaa kylvää vasta kesäkuun puolella, kun maa on lämmennyt 12-14-asteiseksi. Kylmässä ja kosteassa pavut mädäntyvät. Papumaata voi lämmittää levittämällä sille harson muutamaksi päiväksi ennen kylvöä. Etenkin salkopapua tulee sitä enempi, mitä kuumempi kesä on, sillä sen satokausi kestää elokuulta ensipakkasiin.

Tänä kesänä salkopapu ehti tuottaa kivasti - noin 2,5 kiloa paristakymmenestä taimesta - satoa myös Joensuun korkeudella. Lajikkeita kasvoi kolme: violetti Blauhilde, kirjava Berner Landfrau ja vihreä Promotor. Näistä ensinmainittu tuotti parhaiten kuluneena kesänä, mutta sateisena kesänä 2012 Berniläinen maalaisemäntä oli tuottoisin.

Blauhildeä papumajan kattona

Pensaspapuja kasvoi viittä lajiketta, joista vihreät Vaia ja Primel sekä violetti Purple Teepee tuottivat parhaiten. Kaksi ensimmäistä ovat melko matalia ja ne alkoivat tuottaa satoa jo elokuun alkupäivinä. Jälkimmäinen on puoli metriä korkea ja siihen kehittyi ensimmäiset palot elokuun puolivälissä.

Palstan kaksi kuuden metrin riviä ovat tuottaneet tähän mennessä 3,5 kiloa pensaspapua. Viimeinen sadonkorjuukierros on vielä tekemättä, sillä pensaat ovat toistaiseksi säästyneet hallalta.

Tarhapavut keitetään aina ennen käyttöä. Sitten niitä voi syödä sellaisenaan tai käyttää keittoihin, kastikkeisiin ja salaatteihin. Pakastus on paras säilöntämenetelmä.

Välipalapeli

Kuinka lapset saisi totutettua uusiin makuihin? Martoilla on vastaus: pelaamalla peliä, jota kutsun nimellä "välipalapeli".

Pelin idea on tämä: Otetaan suuri pyöreä tarjotin, jolle pilkotaan erilaisia kasviksia sektoreittain. Marttojen haistelu-maistelu -aamupäivässä Joensuun Perheentalolla viime tiistaina tarjottimella oli kyssäkaalta, salaattifenkolia, tomaattia, parsakaalta, omenaa, porkkanaa, retiisiä, karpaloita, palsternakkaa, munakoisoa, lehtikaalta ja paprikaa.

Välipalapelin pelilauta, pelinappuloina retiisihiiret

Jokaiselle pelaajalle otetaan nappula. Marttojen pelissä nappuloina toimivat retiiseistä tehdyt hiiret. Sektoreiden kohdalle tarjottimen ulkopuolelle voi halutessaan laittaa pyöreät paperinpalat, jotka toimivat pelin ruutuina.

Sitten heitetään noppaa ja lähdetään kiertämään tarjotinta. Siitä sektorista maistetaan, jonka kohdalle nappula pysähtyy.

Kotona kokeilin peliä heti. Kasvisvalikoima oli hieman edellistä pienempi. Uutena makuna oli selleri. Peli koukutti sekä omat että ystäväperheen lapset niin, että taas tänään sitä pelattiin välipalan aikaan. Nyt mukana oli papua, hernettä, mansikkaa, kesäkurpitsaa, fenkolia, omenaa sun muuta - ja kuivattua herkkutattia. Kaikki meni.

Kehittelin peliin pari sääntöä: Jos pelaaja tulee ruutuun, jossa on toisen pelaajan nappula, ruutuun tulija saa possuttaa ruudussa ollutta ja määrätä tämän syömään jostakin sektorista. Se pelaaja, joka syö sektorin viimeisen palan, voittaa ja saa syödä tarjottimen keskelle laitetun palkinnon.

Peliä voi pelata myös esimerkiksi niin, että kaikki maistavat jokaisen heiton jälkeen siitä sektorista, johon pelaaja sillä kerralla tulee. Tarjottimen keskelle voi laittaa maustetun kermaviilipurkin, jossa kasviksia saa dipata joko aina tai tietyissä tilanteissa. Tai peliä voi pelata ihan millä säännöillä vain - kaikissa tapauksissahan lapset kuitenkin napostelevat terveellisiä kasviksia ja tottuvat uusiin makuihin.

Avoimet puutarhat

Sunnuntaina 4.8. olivat puutarhat auki. Joensuussa pihoja oli kolme, muualla Pohjois-Karjalassa neljä lisää. Yhteensä Puutarhaliiton tapahtumaan osallistui noin 450 pihaa.

Omalla hyötykasvipihallani kävi vieraskirjan mukaan 142 ihmistä. Paljon innostuneita ja hyväntuulisia ihmisiä, ja paljon kiinnostavia, mutta valitettavan lyhyitä keskusteluja. Kiitokset! Ja suuret kiitokset myös ihanille sukulaisille Suomen toiselle laidalle: ilman teidän apuanne ei kahvituksesta olisi tullut mitään.

Maissin latvat, taustalla männikkö

Yleisin kysymys koski maissia: Mikä tämä kasvi on? Voiko se olla maissi? Monilla lienee sellainen mielikuva, että maissin tai tarkemmin sokerimaissin (Zea mays var. saccharata) tähkä kehittyy kasvin latvaan. Mutta latvassa heiluukin hede ja tähkät muodostuvat lehtihankoihin.

Viime kesänä maissi ei ehtinyt valmiiksi, mutta toissa syksynä vietimme maissijuhlia syyskuun alkupuolella. Tänä vuonna toiveet ovat korkealla. Ehkä taas päästään jyystämään keitettyä, voilla siveltyä supermakeaa tähkää...

Miehenkorkuinen maissi on leveine lehtineen komea kasvi. Vaikka sato ei ennättäisi valmistua, siitä saa silmäniloa.

Toisiksi yleisin kysymys koski iisoppia (Hyssopus officinalis), jonka syvänsiniset kukat ottavat pihaantulijan vastaan. Miten oikein käytät tätä? Teenä mintun kanssa ja salaatissa sellaisenaan. Pidän sen robustista mausta ja tuoksusta.

Myös lehtikaaleista (Brassica oleracea var. sabellica) ja niiden käytöstä keskusteltiin. Salaatissa lehtikaali menee oikein hyvin, mutta lämpimissä ruuissa en ole saanut sitä toimimaan. Ehkä olen laittanut sitä liikaa.

Paljon keskustelua herättivät tietysti kesäkurpitsat (Cucurbita pepo), jotka hallitsevat pihaa. Kesäkurpitsan taimia on parikymmentä, lajikkeita kahdeksan. Edellisen viikon sato - kolmekymmentä kiloa - oli korjattu salaatteihin, kakkuihin ja vieraiden kotiinvietäväksi. Suklaakakku sai paljon kiitosta osakseen.

Kesäkurpitsaa tarjolla, pyöreä Tondo on yli kolmikiloinen

Moni kyseli, kuinka monta vuotta ja montako tuntia olen tehnyt töitä puutarhan eteen. Suurin työ on puutarhan perustamisessa: esimerkiksi kohopenkki pärjää monta vuotta omillaan sen jälkeen, kun sen on rakentanut. Eniten aikaa olen käyttänyt kasvimaan suunnitteluun. Puutarhakirjojen, siemenluetteloiden ja ruutupaperin kanssa istuin keinutuolissa talven pimeimpien kuukausien illat. Nyt on meneillään kolmas kesä. Noin 50 neliötä nurmikkoa on väistynyt hyötykasvien tieltä.

Näyttäisi siltä, että tavallisin puutarhaharrastaja on keski-ikäinen nainen. Piha kytkeytyy kotiin, joka edelleen on enemmän naisen kuin miehen aluetta. Paljon miehiäkin kävi pihalla, mutta miltei kaikki puolison kanssa.

Näyttäisi myös siltä, että hyötykasviharrastus on nouseva trendi. Ihmiset haluavat tietää, mitä syövät ja mistä ruoka tulee. Myös globaalin ruokaturvan kriisiytyminen ja taloudellinen epävarmuus saattavat motivoida hyötykasvitarhuria.

Sydänkesän salaatit

Keskikesä on salaattien juhlaa.

Salaatin koristeena krassin kukkia ja kehäkukan terälehtiä

Meillä salaattia on syöty kesäkuun puolivälistä. Salaattin tulevat kasvilajit hieman vaihtuvat kesän edetessä.

Heinäkuun lopun salaatin rungon muodostavat kesäkurpitsa, lehtikaali ja salaatti, tänä vuonna yleensä sidesalaatti. Satoisia ja maultaan mietoja salaattikasveja ovat itämaiset komatsuna sekä namenia, jota saatiin etenkin alkukesällä. Makuja voi lisäillä mieltymyksen mukaan.

Rukolassa on hieman enemmän makua kuin sidesalaatissa. Villirukolassa rukolan maku on noin neljä kertaa vahvempana.

Fenkolin miellyttävän anismainen maku ja tillimäinen rakenne erottuu salaatissa. Samoin korianteri ja perilla, jotka äkkinäisen suussa maistuvat kenties eksoottisilta, erottuvat pieninäkin määrinä.

Varsiselleriä voi silputa salaattiin melko huolettomasti, mutta tätä paljon vahvemman yrttisellerin kanssa saa olla tarkkana. Yrttiselleriä käytän mieluummin lämpimissä ruuissa. Ruohosipuli häviää helposti muiden makujen alle, mutta kiinansipuli nousee helpommin esille.

Iisopin lehdet antavat salaattiin metsäisen aromin. Pidän niiden alkuvoimaisen karkeasta mausta, joka nousee esille, vaikka olisi riipinyt salaattiin vain yhden oksan. Iisopin kukat voi ripotella pinnalle salaattia koristamaan.

Sitruunamelissan sitruunainen tuoksu piristää. Viinisuolaheinän happoisa maku täydentää makukirjoa.

Japaninsinappi ja sareptansinappi ovat sellaisenaan varsin tulisia, mutta salaatissa pieninä määrinä niitä ei yleensä edes huomaa. Tulisia ovat myös krassin lehdet. Kukat käyvät koristeeksi.

Maustekasveista mäkimeirami, timjami, persilja ja basilika käyvät hyvin salaattiin. Kirveliä voi käyttää mielin määrin. Maustemeirami assosioituu mielestäni liiaksi lämpimiin ruokiin.

Paketti sidotaan kokoon kastikkeella. Lapsille salaatti on käynyt parhaiten kaupaksi, kun sitä on taiteltu tortillan sisään. Tätä konseptia on tarjolla Avoimissa puutarhoissa neljäs elokuuta. Tervetuloa!

Kesäkurpitsa-suklaakakku

Kesäkurpitsan kasvattajalle voi tulla loppukesästä positiivinen ongelma: mitä tehdä kurpitsoille, joita putkahtelee pensaisiin yhtenään?

Venäläinen Drakusha on peruskesäkurpitsa

Kurpitsan voi esimerkiksi raastaa aivan mainioon kesäkurpitsa-suklaakakkuun, jonka ohje on Frantsilan yrttitilan kasviskeittokirjasta. Tätä tarjoillaan pihallamme Avoimissa puutarhoissa neljäs elokuuta, tervetuloa maistamaan.

6 dl vehnäjauhoja
1 1/2 dl kaakaota
4 dl sokeria
2 dl kasviöljyä
5 dl raastettua kesäkurpitsaa (yksi puolen kilon kesäkurpitsa)
2 dl rouhittua hasselpähkinää
2 1/2 tl ruokasoodaa
1 1/2 tl suolaa
1 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
2 dl maitoa tai piimää
2 rkl soijajauhoa

Voitele ja jauhota kakkuvuoka. Sekoita kaikki aineet yleiskoneessa, ensin 30 sekuntia hitaasti, sitten 3 minuuttia nopeasti. Kaada taikina kakkuvuokaan ja paista kypsäksi 180-asteisessa uunissa 40-45 minuuttia.

Zucchini Striato d'Italia on venäläistä miedompi

Korvasin yleiskoneen kauramoottorilla, hasselpähkinän auringonkukansiemenillä, soijajauhon yhdellä kananmunalla, ja annoin olla uunissa reilusti toista tuntia. Kesäkurpitsaa ei tietenkään maistanut kaakaon alta, vaikka käytin kakkuun Drakushaa, joka on maultaan melko vahva.