keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Kurpitsaa kesälle 2013


Näitä lajikkeita ajattelin kokeilla ensi kesänä:

Drakusha, Maatiainen ry:n kautta tilattu venäläinen kesäkurpitsa, jossa tasapaksut hedelmät ovat tummanvihreät. Aikainen: siemenpussin selosteen mukaan satoa saadaan 40-43 päivää taimettumisesta. Täysikasvuiset kurpitsat säilyvät vuoden, väittää siemenpussi.

Long White Bush 2 tekee vaaleita, pitkänomaisia, soikeita hedelmiä.

Zucchini Striato d'Italia on vaaleajuovainen kesäkurpitsa. Siemenpussi on Saksasta.

Patisson on kermanvalkoinen kiekkokurpitsa, jonka sanotaan tekevän satoa vasta 95 vrk kylvöstä. Siemenet Hyötykasviyhdistykseltä.

Rondini köynnöstää - edelliset ovat pensastavia - ja tekee tummanvihreitä, pieniä ja pyöreitä hedelmiä.

"Spaghetti" osoittautui mainioksi lajikkeeksi
Talvikurpitsa Ungarischer Blauer kasvattaa 5-10 kiloisen vaaleanharmaakuorisen hedelmän, jonka sisus on hohtavan oranssi.

Myskikurpitsa Futsu Black vaatii lämpimän paikan. Sen hedelmä on 1-2 kiloa painava ja ensin tummanvihreä, mutta muuttuu kypsyessään beigenväriseksi ja lopulta harmahtavaksi. Hyötykasviyhdistykseltä tämä ja kaksi edellistä.

Näitä jo kokeiltuja lajikkeita aion laittaa kasvamaan ensi kesänä:

Spaghetti tulee köynnöstämään ja tekemään hedelmää tänäkin kesänä. Kesällä 2012 ensimmäinen tuleentunut hedelmä korjattiin 98 vrk kylvöstä. Tässä kurpitsassa yhdistyvät kesäkurpitsan mieto maku talvikurpitsan hyvään säilyvyyteen.

Pyöreä Tondo Chiaro di Nizza kasvaa luettelon mukaan 1,5-2,5 kilon painoiseksi. Sateisen kesän 2012 Tondot painoivat alle puolitoista kiloa ja sadonkorjuuseen päästiin vasta 80 vrk kylvöstä, vaikka luettelo lupailee satoa jo 60 vrk kylvöstä.

"Sweet Mama"
Tummanvihreä talvikurpitsa Sweet Mama kasvaa siemenluettelon mukaan 2,5 kg painavaksi. Ihan niin painavia eivät "makeat äidit" olleet kesällä 2012.

Ajattelin kokeilla kurpitsoiden pölyttämistä itse, jotta saisin siemeniä tuleville kasvukausille. Pari taimea aion laittaa kutakin lajiketta eli jokseenkin parikymmentä taimea. Jos jokainen taimi tuottaa viisi kiloa, minkä ne viime kesänä tuottivat, niin kurpitsaa tullaan korjaamaan sata kiloa. Kannattaa poiketa elokuussa - ties vaikka saisi lähtiessä kurpitsan kainaloon...

Kurpitsa vaatii tilaa ainakin neliömetrin. Köynnöstävät lajikkeet voi tilaa säästääkseen usuttaa kiipeämään vaikka seinälle, mutta maapintaa nekin tarvitsevat. Vähintään parikymmentä neliötä pihasta tulee siis olemaan kurpitsalla.

maanantai 22. huhtikuuta 2013

Kesän 2012 kurpitsalajikkeet

Pian on aika kylvää kurpitsat! Kurpitsat kasvavat nopeasti ja antavat reippaasti satoa, mikä hivelee tarhurin itsetuntoa ja saa hänet tuntemaan itsensä taitavaksi.

Kesällä 2012 pihallamme kasvoi seitsemää lajiketta, yhteensä 14 kurpitsapensasta. Kesäkurpitsalajikkeita oli viisi: pyöreä Tondo Chiaro di Nizza, vihreä pitkänmallinen peruslajike Zuboda, tumma pitkänmallinen lajike (lähinnä kai Black Beauty), keltainen kiekkokurpitsa Sunburst sekä köynnöstävä Spaghetti. Talvikurpitsoita oli kahta lajiketta, japanilaista kabocha -tyyppistä Sweet Mamaa ja yksi omista siemenistä kasvatettu taimi, molemmat köynnöstäviä.

Kurpitsasatoa syyskuun lopulta 2012:
'Sweet Mama' (ylh.), 'Spaghetti' (alh.vas.),
'Tondo Chiaro di Nizza' (kesk. oik.),
'Zuboda' (alh. oik.), 'Sunburst' (alh. kesk.)
ja oma talvikurpitsa (vas. kesk.)
Tondo Chiaro di Nizza on maultaan mieto, hyvää salaatissa tuoreenakin. Taimista satoisin antoi yhdeksän kiloa kurpitsaa, vaikka kesä 2012 ei ollut mitenkään lämmin.

Zuboda oli nopeakasvuisin ja hieman edellistä vahvemman makuinen. Musta kurpitsa oli maultaan aavistuksen karvas. Tiheästi kasvava Sunburst ei ennättänyt tehdä hedelmää juuri minkään vertaa. Kaikki kolme ovat pensastavia lajikkeita.

Spaghetti oli mainio: hyvin mietona sitä voi käyttää tuoreena, ja jos haluaa antaa sen tuleentua, se säilyy huoneenlämmössä ainakin puoli vuotta. Kypsäksi paistettuna sen sisus muistuttaa spagettia. Satomäärät taimea kohti nousivat parhaimmillaan miltei yhdeksään kiloon.

Tummat parikiloiset Sweet Mamat toivat mieleen hunajamelonin ja lantun. Sitä syötiin tuoreena ja uunijuuresten tapaan paistettuna. Hieno kurpitsa, makeahko, rakenteeltaan pehmeä ja suussasulava.

Elokuussa kurpitsanviljelijä miettii, että mitäköhän kaikille kesäkurpitsoille oikein tekisi. Me annoimme niitä kavereille ja teimme salaattia joka päivä. Osan kurpitsoista jätimme ikkunanlaudalle - italialaiset säilyttävät niitä kuulemma sängyn alla. Kypsät kesäkurpitsat säilyvät huoneenlämmössä kuukausia, venäläisen siemenpussin mukaan jopa "seuraavaan sesonkiin", ja talvikurpitsat puoli vuotta tai vuodenkin. Viimeinen Spaghetti syötiin tammikuussa.

keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Kaupunkiviljelyä

Joensuun kaupunginkirjastolla viljellään betonilaatikoissa
Posti toi ProAgrian kustantaman uudenuutukaisen satasivuisen kirjan Kaupunkiviljely. Kirjassa on perustiedot maan kunnostamisesta, kasvien valinnasta ja kasvattamisesta. Nämä on toki käyty läpi lukemattomissa hyötypuutarhaoppaissa. Uutta kirjassa on se, että siinä hahmotellaan Suomessa harrastettavaa kaupunkiviljelyä.

Maailmalla kaupunkiviljely on megatrendi: 15-20 % maailman ruuasta viljellään kaupungeissa. Suomessa kaupunkiviljely on virinnyt toden teolla vasta viime vuosina.

Siirtolapuutarhat ja puutarhapalstat Kaupunkiviljely ohittaa nopeasti, eikä ihme, sillä niistä on olemassa jo kirjallisuutta. Niiden sijaan kirjassa esitellään joitakin kaupunkiviljelyprojekteja, joista suurin osa on pääkaupungissa. Kalasataman säkkiviljelmä lienee monille tuttu. Sen taustalla on ympäristöjärjestö Dodo ry.

Ruusupapu kukki kirjaston takana syyskuussa
Pienimuotoista viljelyä voi harrastaa parvekkeella tai vaikka kerrostalon pihalla, jos saa luvan taloyhtiöltä. Myös sissiviljelmiä voi perustaa (tunnustan istuttaneeni viime kesänä mäkimeiramia Joensuun kaupungin maille).

Yhteisöviljelmän voi perustaa esimerkiksi kampukselle, kuten on tehty Tampereella, Turussa ja Joensuussa. Tai vaikka kirjaston takapihalle: Joensuun kaupunginkirjaston takana sijaitsee yhdeksän neliön yhteisöviljelmä, jota hoidetaan vapaaehtoisvoimin ja jonka sato on vapaasti kaupunkilaisten nautittavana. Siellä on pidetty satutuntia ja sadonkorjuujuhlaa. Lapset tekivät kasveille nimikyltit, ja vanhoista CD-levyistä väkerrettiin linnunpelättimet.

torstai 4. huhtikuuta 2013

Basilikat kasvamaan

Kesän 2012 basilikat: pienilehtinen
"Minette", punalehtinen,
sekä ns. tavallinen "Genovese"
Mikäpä tuoksuisi paremmalle kuin ikkunalaudan basilikapehko, jota vähän pelmuuttaa.

Huhtikuun alku on sopiva hetki kaivaa basilikansiemenet esiin ja kylvää niitä ruukkuun - mutta harvakseen, sillä basilika ei pidä koulimisesta. Latvomista sen sijaan kannattaa harrastaa, sillä näin saadaan enemmän lehtisatoa ja estetään kukinta, joka heikentää lehtien aromia.

Siemenluetteloiden basilikakirjo on valtaisa. On anikseen, sitruunaan, kaneliin ja glögiin vivahtavia lajikkeita, voi myös valita vihreälehtisiä, punalehtisiä tai pienilehtisiä. Basilikoja harrastava viherpeukalo menettää niille helposti koko käden.

Suurin osa basilikoista kuuluu lajiin Ocimum basilicum. Mutta esimerkiksi intialaisten pyhä basilika tulasi on oma lajinsa O. sanctum. Tällä pippurisen vahvalla kasvilla on vahva asema intialaisessa Ayurveda -lääkinnässä.

Omat basilikalajikkeeni on toistaiseksi laskettavissa yhden käden sormilla. Suosikkini on aromiltaan melko voimakas, pienilehtinen Minette -lajike. Myös tavanomainen isolehtinen on hyvä, mutta ainakaan minun punalehtinen lajikkeeni ei oikein menestynyt.

Basilika rakastaa lämpöä. Ulos sitä ei kannata viedä ennen kesäkuuta, eikä silloinkaan, jos yöt ovat viileitä tai päivät koleita.

tiistai 2. huhtikuuta 2013

Palstasuunnitelmaa

Kasvimaan suunnittelu on melkein yhtä hauskaa kuin itse viljely. Työn alla on aarin viljelypalsta kaupungin palsta-alueelta. Alue on alava ja hallanarka, maa savista ja hitaasti lämpeävää, kastematoja (eli eloperäistä ainesta) vähän, pH liian alhainen (jotain 5,5), mutta nämä asiat on enimmäkseen korjattavissa.

Tärkeintä, että on leikkikenttä, jolla saa tehdä, mitä haluaa.

Lohkolle I (kuva alla) aion laittaa perunaa ja härkäpapua vuororiveissä.

Lohkolla II haluan kasvattaa vaikka mitä: Alueelle a kylvän pian vapun jälkeen lanttua ja punajuurta. Alueelle b pistän toukokuun loppupuolella naurista, lehtikaalta, korianteria ja kyssäkaalta. Alueen c kylvän kesäkuun alussa, sinne tulee paria pensaspapulajiketta, lisää naurista, ruotimangoldia, kesäkynteliä ja säilöttävää punajuurta. Jokaisen alueen pohjoislaitaan kylvän hernettä tuulensuojaksi. Eteläreunaan pistän muutaman keräsalaatin kuhunkin.

Lohkon III aion pistää kesannolle. Silpoydinhernettä, ruisvirnaa ja kauraa.

Lohkon IV kylvän samalla logiikalla kuin lohkon II eli läntinen alue vapun jälkeen, keskimmäinen toukokuun loppupuolella ja itäinen kesäkuulla. Myös tämän lohkon pohjoisreunan kylvän herneelle ja eteläreunaan pistän muutaman jäävuorisalaatin kuhunkin. Alue a peittyy palsternakasta, porkkanasta ja sipulista. Alue b on kurttukaalin ja purjon ja alueelle c tulee pensaspapuja, salaattifenkolia, ruotimangoldia ja porkkanaa.

Polut (kuvassa ruskealla) nielevät sadasta neliömetristä sen verran, että viljelyalaa jää 63 neliötä. Kakkos- ja neloslohkot täytän pääsääntöisesti ruutuviljelyn periaatteilla, en siis kylvä riveihin. Lohkot aitaan ehkäpä ruskealla 50-luvun paneelilla, jota sain lähistöltä puretusta talosta.

Toistaiseksi näyttää hyvältä! Tarhuri täynnä intoa ja voimaa, hyötykasvit kasvavat harson suojissa hyvää vauhtia eikä missään näy rikkaruohoja!