Sydänkesän salaatit

Keskikesä on salaattien juhlaa.

Salaatin koristeena krassin kukkia ja kehäkukan terälehtiä

Meillä salaattia on syöty kesäkuun puolivälistä. Salaattin tulevat kasvilajit hieman vaihtuvat kesän edetessä.

Heinäkuun lopun salaatin rungon muodostavat kesäkurpitsa, lehtikaali ja salaatti, tänä vuonna yleensä sidesalaatti. Satoisia ja maultaan mietoja salaattikasveja ovat itämaiset komatsuna sekä namenia, jota saatiin etenkin alkukesällä. Makuja voi lisäillä mieltymyksen mukaan.

Rukolassa on hieman enemmän makua kuin sidesalaatissa. Villirukolassa rukolan maku on noin neljä kertaa vahvempana.

Fenkolin miellyttävän anismainen maku ja tillimäinen rakenne erottuu salaatissa. Samoin korianteri ja perilla, jotka äkkinäisen suussa maistuvat kenties eksoottisilta, erottuvat pieninäkin määrinä.

Varsiselleriä voi silputa salaattiin melko huolettomasti, mutta tätä paljon vahvemman yrttisellerin kanssa saa olla tarkkana. Yrttiselleriä käytän mieluummin lämpimissä ruuissa. Ruohosipuli häviää helposti muiden makujen alle, mutta kiinansipuli nousee helpommin esille.

Iisopin lehdet antavat salaattiin metsäisen aromin. Pidän niiden alkuvoimaisen karkeasta mausta, joka nousee esille, vaikka olisi riipinyt salaattiin vain yhden oksan. Iisopin kukat voi ripotella pinnalle salaattia koristamaan.

Sitruunamelissan sitruunainen tuoksu piristää. Viinisuolaheinän happoisa maku täydentää makukirjoa.

Japaninsinappi ja sareptansinappi ovat sellaisenaan varsin tulisia, mutta salaatissa pieninä määrinä niitä ei yleensä edes huomaa. Tulisia ovat myös krassin lehdet. Kukat käyvät koristeeksi.

Maustekasveista mäkimeirami, timjami, persilja ja basilika käyvät hyvin salaattiin. Kirveliä voi käyttää mielin määrin. Maustemeirami assosioituu mielestäni liiaksi lämpimiin ruokiin.

Paketti sidotaan kokoon kastikkeella. Lapsille salaatti on käynyt parhaiten kaupaksi, kun sitä on taiteltu tortillan sisään. Tätä konseptia on tarjolla Avoimissa puutarhoissa neljäs elokuuta. Tervetuloa!

Kesäkurpitsa-suklaakakku

Kesäkurpitsan kasvattajalle voi tulla loppukesästä positiivinen ongelma: mitä tehdä kurpitsoille, joita putkahtelee pensaisiin yhtenään?

Venäläinen Drakusha on peruskesäkurpitsa

Kurpitsan voi esimerkiksi raastaa aivan mainioon kesäkurpitsa-suklaakakkuun, jonka ohje on Frantsilan yrttitilan kasviskeittokirjasta. Tätä tarjoillaan pihallamme Avoimissa puutarhoissa neljäs elokuuta, tervetuloa maistamaan.

6 dl vehnäjauhoja
1 1/2 dl kaakaota
4 dl sokeria
2 dl kasviöljyä
5 dl raastettua kesäkurpitsaa (yksi puolen kilon kesäkurpitsa)
2 dl rouhittua hasselpähkinää
2 1/2 tl ruokasoodaa
1 1/2 tl suolaa
1 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
2 dl maitoa tai piimää
2 rkl soijajauhoa

Voitele ja jauhota kakkuvuoka. Sekoita kaikki aineet yleiskoneessa, ensin 30 sekuntia hitaasti, sitten 3 minuuttia nopeasti. Kaada taikina kakkuvuokaan ja paista kypsäksi 180-asteisessa uunissa 40-45 minuuttia.

Zucchini Striato d'Italia on venäläistä miedompi

Korvasin yleiskoneen kauramoottorilla, hasselpähkinän auringonkukansiemenillä, soijajauhon yhdellä kananmunalla, ja annoin olla uunissa reilusti toista tuntia. Kesäkurpitsaa ei tietenkään maistanut kaakaon alta, vaikka käytin kakkuun Drakushaa, joka on maultaan melko vahva.

Kasvua palstalla

Palstalle tuli lopulta viisi lohkoa, jotka ovat noin kahdeksan metriä pitkiä ja 1,2 leveitä. Ensimmäiseen tuli härkäpapua, toiseen sipulia, palsternakkaa, lanttua ja porkkanaa. Nämä kylvin heti vapun jälkeen. Kolmanteen lohkoon kylvin kuun puolivälissä punajuurta, kyssäkaalta, mangoldia ja kynteliä. Neljänteen lohkoon istutin toukokuun lopulla lehti-, kurttu- ja parsakaalta, purjoa ja ruotiselleriä. Lohkon päätyyn kylvin kesäkuussa naurista, viidenteen pistin perunaa ja punajuurta. Pohjoispäätyihin laitoin hernettä ja maa-artisokkaa, eteläpäätyyn keräsalaatteja.

Kasvun seuraaminen on aina yhtä hämmästyttävää. Kuukaudessa tapahtuu valtavasti, minkä voi huomata lohkolta IV otetusta kuvaparista.

Lohko IV 7.6.2013

Lohko IV 4.7.2013

Juhannuksena vein palstalle peräkärryllisen ruohosilppua. Purjot ja kaalit ovat selvästikin pitäneet silpusta, sillä sellerit ovat miltei peittyneet niiden alle. Tuholaiset eivät ole liiemmin vaivanneet kaaleja, vaikka lohko on ollut enimmäkseen ilman harsoa. Kiitän tästä sekaviljelymenetelmää, kun en parempaakaan selitystä keksi.

Heinäkuussa kitkeminen alkaa olla ohi, koska hyötykasvit ottavat tilan haltuun. Tänä kesänä taivaalta on tullut vettä riittävän paljon ja usein, joten viime aikoina suurin työ on ollut sadonkorjuussa. Myös tuholaisten touhuihin puutuin: lanttuja ja kyssäkaaleja oli syöty jonkin verran, mistä syystä sumutin lehtien alapintaan mietoa mäntysuopaliuosta.

Kolmannen lohkon reunoille kylvin kesäkuussa pensaspapua. Ylhäältä otetusta kuvasta huomaa, kuinka mangoldit kasvavat. Suurimmat ovat puolimetrisiä, mikä on melko paljon, sillä kylvin mangoldit kahdenkymmenen sentin taimi- ja rivivälillä.

Lohko III 4.7.2013, keskellä ruotimangoldia, reunoilla pensaspapua.