Ruutuviljelyn käytäntöä

Terveisiä palstalta. Kolmas tammikuuta käänsin puoli aaria tulevaa kurpitsamaata.

Ruutuviljelystä kertyi menneeltä kesältä jonkin verran kokemusta. Kokeilussa oli sipuli, porkkana, mangoldi, nauris, punajuuri, keräsalaatti, kyssäkaali, lanttu, palsternakka, pensaspapu. Lehtikaali-kurttukaali-purjo-selleri -lohko oli lähempänä seka- kuin ruutuviljelyä. Perunat laitoin perinteisesti vakoihin, härkäpavun ja kesäkyntelin kylvin miltei ruutuviljelymenetelmällä.

Keltasipulin (Allium cepa) taimiväli 15 cm ja vuorottelu palsternakan (Pastinaca sativa) kanssa toimi. Salottisipuli ei menestynyt yhtä hyvin. Palsternakat eivät olleet vielä kovin suuria, kun jo myyrä alkoi koota niistä talvivarastoaan. Sekä sipulia että palsternakkaa sain neljättä kiloa. Tilaa niillä oli ehkä neljä neliötä.

Hitaasti itävän porkkanan (Daucus carota) kylvin 7,5 cm välein. Ongelmaksi muodostuivat heinät, jotka nousivat pintaan ennen porkkanaa ja pääsivät rehottamaan porkkanamaalla. Ongelmaa olisi voinut helpottaa rikkaruohojen liekittäminen ennen porkkanan nousemista pintaan, mutta eihän minulla ole liekinheitintä. Pienten välien vuoksi heiniä oli vaikea myöhemmin kitkeä. Toinen ongelma oli harventaminen: ei ole yksinkertaista harventaa kolmesta minitaimesta kahta pois. Kolmas ongelma oli myyrät, jotka ilmestyivät loppukesällä apajille. Satoa noin neljältä neliöltä tuli 5,4 kiloa.

Ensi kesänä en laita porkkanaa ruutuihin, vaan riveihin, jolloin rikkaruohoja ja harvennusta on helpompi hallita. Kylvän luultavasti vain kesälajikkeita, jotta ehdin korjata sadon ennen myyrää.

Ruotimangoldi (Beta vulgaris var. flavescens) toimi ruutuviljelyssä erinomaisesti. Kylvin 15 cm:n taimiväleillä 20 ruutua eli 1,8 neliötä, jolta sain melkein 19 kiloa mangoldia.

Toimivia olivat myös punajuurikas (Beta vulgaris var. conditiva) 10 cm:n väleillä ja lanttu (Brassica napus) 15 cm:n väleillä. Tuttavani kertoi kylväneensä lanttua 20 cm:n väleillä, jotka olivat hänen kasvimaallaan liian pieniä, sillä lantuista kasvoi nelikiloisia jättiläisiä. Oma lanttusatoni 1,8 neliön alalta oli noin 12 kiloa. Punajuurikas tuotti 9 kiloa. Kesäkuun 18. päivän kylvö ei antanut juuri mitään.

Kesäkuun 18. kylvetty nauris (Brassica rapa var. rapa) kasvatti hyvin lehteä, vaikka lehtokotilot vähän sitä hieman piinasivatkin. Sato jäi viiteen kiloon reilun parin neliön alalta. Kymmenen sentin välit olivat ehkä aavistuksen ahtaat. Harvennus olisi pitänyt hoitaa tarkemmin.

Keräsalaatin (Lactuca sativa) vanhat siemenet itivät mitenkuten, mutta muutaman kerän sain pöytään.

Pensaspapua (Phaseolus vulgaris var. nana) kylvin paririviin muun muassa hurjasti kasvavan mangoldipenkin laidoille. Satoa tuli kahdesta 6-metrisestä paririvistä viitisen kiloa. Ahdasta oli, ja syksyllä varsinkin silloin, kun käytin öisin harsoa, home vaivasi jonkin verran. Ensi kesänä kylvän pensaspavut ilmavammin.

Kyssäkaalin (Brassica oleracea var. gongylodes) Superschmeltz -lajike ei nimestään huolimatta ollut satomenestys, mutta maku oli hirveän hyvä.

Kolmivuotias ja Half Tall -lehtikaali

Sekaviljelmässä lehtikaalit (Brassica oleracea var. sabellica) pärjäsivät parhaiten. Half Tall -lajikkeen pensaat varttuivat metrisiksi.

Omasta siemenestä otettu härkäpapu (Vicia faba) ei itänyt kovin hyvin ja sato jäi vaatimattomaksi. Taimikohtainen sato oli kyllä hyvä, mutta koska maa oli pehmeä, taimet tahtoivat kaatuilla. Savimaassa kasvi pysyisi paremmin pystyssä. Taimiväli oli (teoriassa) kymmenen sentin luokkaa, riviväli 15-20 cm.

Kesäkynteli (Satureja hortensis) kasvoi erinomaisesti pensaspapurivien välissä rivivälillä 15 cm. Ainoa ongelma oli sade, joka sotki kynteleiden alalehtiä.

Yhteenveto: Aion jatkaa punajuuren, nauriin, lantun, mangoldin, palsternakan, kyssäkaalin ja sipulin ruutuviljelyä. Porkkanassa palaan riveihin. Härkäpavun kylvän tiheisiin riveihin vastakin, mutta pensaspavun kylvän suuremmilla väleillä. Yhteensä palstan noin 65 neliöltä tuli satoa sata kiloa.

Uuden maailman papuja

Berner Landfrau

Tarhapapu tuotiin 1500-luvulla uudelta mantereelta Eurooppaan. Aluksi ne olivat köynnöstäviä, nykyisen salkopavun (Phaseolus vulgaris var. vulgaris) kaltaisia. Pensaspapu (var. nanus) kehitettiin vasta myöhemmin. Suomessa tarhapapua on ennen viime vuosikymmeniä kasvatettu vähänlaisesti. Vanhan kansan kielessä pavut ovat olleet joko härkäpapuja tai herneitä.

Promotor

Tarhapapu tarvitsee lämpöä. Avomaalle ne kannattaa kylvää vasta kesäkuun puolella, kun maa on lämmennyt 12-14-asteiseksi. Kylmässä ja kosteassa pavut mädäntyvät. Papumaata voi lämmittää levittämällä sille harson muutamaksi päiväksi ennen kylvöä. Etenkin salkopapua tulee sitä enempi, mitä kuumempi kesä on, sillä sen satokausi kestää elokuulta ensipakkasiin.

Tänä kesänä salkopapu ehti tuottaa kivasti - noin 2,5 kiloa paristakymmenestä taimesta - satoa myös Joensuun korkeudella. Lajikkeita kasvoi kolme: violetti Blauhilde, kirjava Berner Landfrau ja vihreä Promotor. Näistä ensinmainittu tuotti parhaiten kuluneena kesänä, mutta sateisena kesänä 2012 Berniläinen maalaisemäntä oli tuottoisin.

Blauhildeä papumajan kattona

Pensaspapuja kasvoi viittä lajiketta, joista vihreät Vaia ja Primel sekä violetti Purple Teepee tuottivat parhaiten. Kaksi ensimmäistä ovat melko matalia ja ne alkoivat tuottaa satoa jo elokuun alkupäivinä. Jälkimmäinen on puoli metriä korkea ja siihen kehittyi ensimmäiset palot elokuun puolivälissä.

Palstan kaksi kuuden metrin riviä ovat tuottaneet tähän mennessä 3,5 kiloa pensaspapua. Viimeinen sadonkorjuukierros on vielä tekemättä, sillä pensaat ovat toistaiseksi säästyneet hallalta.

Tarhapavut keitetään aina ennen käyttöä. Sitten niitä voi syödä sellaisenaan tai käyttää keittoihin, kastikkeisiin ja salaatteihin. Pakastus on paras säilöntämenetelmä.