Välipalapeli

Kuinka lapset saisi totutettua uusiin makuihin? Martoilla on vastaus: pelaamalla peliä, jota kutsun nimellä "välipalapeli".

Pelin idea on tämä: Otetaan suuri pyöreä tarjotin, jolle pilkotaan erilaisia kasviksia sektoreittain. Marttojen haistelu-maistelu -aamupäivässä Joensuun Perheentalolla viime tiistaina tarjottimella oli kyssäkaalta, salaattifenkolia, tomaattia, parsakaalta, omenaa, porkkanaa, retiisiä, karpaloita, palsternakkaa, munakoisoa, lehtikaalta ja paprikaa.

Välipalapelin pelilauta, pelinappuloina retiisihiiret

Jokaiselle pelaajalle otetaan nappula. Marttojen pelissä nappuloina toimivat retiiseistä tehdyt hiiret. Sektoreiden kohdalle tarjottimen ulkopuolelle voi halutessaan laittaa pyöreät paperinpalat, jotka toimivat pelin ruutuina.

Sitten heitetään noppaa ja lähdetään kiertämään tarjotinta. Siitä sektorista maistetaan, jonka kohdalle nappula pysähtyy.

Kotona kokeilin peliä heti. Kasvisvalikoima oli hieman edellistä pienempi. Uutena makuna oli selleri. Peli koukutti sekä omat että ystäväperheen lapset niin, että taas tänään sitä pelattiin välipalan aikaan. Nyt mukana oli papua, hernettä, mansikkaa, kesäkurpitsaa, fenkolia, omenaa sun muuta - ja kuivattua herkkutattia. Kaikki meni.

Kehittelin peliin pari sääntöä: Jos pelaaja tulee ruutuun, jossa on toisen pelaajan nappula, ruutuun tulija saa possuttaa ruudussa ollutta ja määrätä tämän syömään jostakin sektorista. Se pelaaja, joka syö sektorin viimeisen palan, voittaa ja saa syödä tarjottimen keskelle laitetun palkinnon.

Peliä voi pelata myös esimerkiksi niin, että kaikki maistavat jokaisen heiton jälkeen siitä sektorista, johon pelaaja sillä kerralla tulee. Tarjottimen keskelle voi laittaa maustetun kermaviilipurkin, jossa kasviksia saa dipata joko aina tai tietyissä tilanteissa. Tai peliä voi pelata ihan millä säännöillä vain - kaikissa tapauksissahan lapset kuitenkin napostelevat terveellisiä kasviksia ja tottuvat uusiin makuihin.

Avoimet puutarhat

Sunnuntaina 4.8. olivat puutarhat auki. Joensuussa pihoja oli kolme, muualla Pohjois-Karjalassa neljä lisää. Yhteensä Puutarhaliiton tapahtumaan osallistui noin 450 pihaa.

Omalla hyötykasvipihallani kävi vieraskirjan mukaan 142 ihmistä. Paljon innostuneita ja hyväntuulisia ihmisiä, ja paljon kiinnostavia, mutta valitettavan lyhyitä keskusteluja. Kiitokset! Ja suuret kiitokset myös ihanille sukulaisille Suomen toiselle laidalle: ilman teidän apuanne ei kahvituksesta olisi tullut mitään.

Maissin latvat, taustalla männikkö

Yleisin kysymys koski maissia: Mikä tämä kasvi on? Voiko se olla maissi? Monilla lienee sellainen mielikuva, että maissin tai tarkemmin sokerimaissin (Zea mays var. saccharata) tähkä kehittyy kasvin latvaan. Mutta latvassa heiluukin hede ja tähkät muodostuvat lehtihankoihin.

Viime kesänä maissi ei ehtinyt valmiiksi, mutta toissa syksynä vietimme maissijuhlia syyskuun alkupuolella. Tänä vuonna toiveet ovat korkealla. Ehkä taas päästään jyystämään keitettyä, voilla siveltyä supermakeaa tähkää...

Miehenkorkuinen maissi on leveine lehtineen komea kasvi. Vaikka sato ei ennättäisi valmistua, siitä saa silmäniloa.

Toisiksi yleisin kysymys koski iisoppia (Hyssopus officinalis), jonka syvänsiniset kukat ottavat pihaantulijan vastaan. Miten oikein käytät tätä? Teenä mintun kanssa ja salaatissa sellaisenaan. Pidän sen robustista mausta ja tuoksusta.

Myös lehtikaaleista (Brassica oleracea var. sabellica) ja niiden käytöstä keskusteltiin. Salaatissa lehtikaali menee oikein hyvin, mutta lämpimissä ruuissa en ole saanut sitä toimimaan. Ehkä olen laittanut sitä liikaa.

Paljon keskustelua herättivät tietysti kesäkurpitsat (Cucurbita pepo), jotka hallitsevat pihaa. Kesäkurpitsan taimia on parikymmentä, lajikkeita kahdeksan. Edellisen viikon sato - kolmekymmentä kiloa - oli korjattu salaatteihin, kakkuihin ja vieraiden kotiinvietäväksi. Suklaakakku sai paljon kiitosta osakseen.

Kesäkurpitsaa tarjolla, pyöreä Tondo on yli kolmikiloinen

Moni kyseli, kuinka monta vuotta ja montako tuntia olen tehnyt töitä puutarhan eteen. Suurin työ on puutarhan perustamisessa: esimerkiksi kohopenkki pärjää monta vuotta omillaan sen jälkeen, kun sen on rakentanut. Eniten aikaa olen käyttänyt kasvimaan suunnitteluun. Puutarhakirjojen, siemenluetteloiden ja ruutupaperin kanssa istuin keinutuolissa talven pimeimpien kuukausien illat. Nyt on meneillään kolmas kesä. Noin 50 neliötä nurmikkoa on väistynyt hyötykasvien tieltä.

Näyttäisi siltä, että tavallisin puutarhaharrastaja on keski-ikäinen nainen. Piha kytkeytyy kotiin, joka edelleen on enemmän naisen kuin miehen aluetta. Paljon miehiäkin kävi pihalla, mutta miltei kaikki puolison kanssa.

Näyttäisi myös siltä, että hyötykasviharrastus on nouseva trendi. Ihmiset haluavat tietää, mitä syövät ja mistä ruoka tulee. Myös globaalin ruokaturvan kriisiytyminen ja taloudellinen epävarmuus saattavat motivoida hyötykasvitarhuria.

Sydänkesän salaatit

Keskikesä on salaattien juhlaa.

Salaatin koristeena krassin kukkia ja kehäkukan terälehtiä

Meillä salaattia on syöty kesäkuun puolivälistä. Salaattin tulevat kasvilajit hieman vaihtuvat kesän edetessä.

Heinäkuun lopun salaatin rungon muodostavat kesäkurpitsa, lehtikaali ja salaatti, tänä vuonna yleensä sidesalaatti. Satoisia ja maultaan mietoja salaattikasveja ovat itämaiset komatsuna sekä namenia, jota saatiin etenkin alkukesällä. Makuja voi lisäillä mieltymyksen mukaan.

Rukolassa on hieman enemmän makua kuin sidesalaatissa. Villirukolassa rukolan maku on noin neljä kertaa vahvempana.

Fenkolin miellyttävän anismainen maku ja tillimäinen rakenne erottuu salaatissa. Samoin korianteri ja perilla, jotka äkkinäisen suussa maistuvat kenties eksoottisilta, erottuvat pieninäkin määrinä.

Varsiselleriä voi silputa salaattiin melko huolettomasti, mutta tätä paljon vahvemman yrttisellerin kanssa saa olla tarkkana. Yrttiselleriä käytän mieluummin lämpimissä ruuissa. Ruohosipuli häviää helposti muiden makujen alle, mutta kiinansipuli nousee helpommin esille.

Iisopin lehdet antavat salaattiin metsäisen aromin. Pidän niiden alkuvoimaisen karkeasta mausta, joka nousee esille, vaikka olisi riipinyt salaattiin vain yhden oksan. Iisopin kukat voi ripotella pinnalle salaattia koristamaan.

Sitruunamelissan sitruunainen tuoksu piristää. Viinisuolaheinän happoisa maku täydentää makukirjoa.

Japaninsinappi ja sareptansinappi ovat sellaisenaan varsin tulisia, mutta salaatissa pieninä määrinä niitä ei yleensä edes huomaa. Tulisia ovat myös krassin lehdet. Kukat käyvät koristeeksi.

Maustekasveista mäkimeirami, timjami, persilja ja basilika käyvät hyvin salaattiin. Kirveliä voi käyttää mielin määrin. Maustemeirami assosioituu mielestäni liiaksi lämpimiin ruokiin.

Paketti sidotaan kokoon kastikkeella. Lapsille salaatti on käynyt parhaiten kaupaksi, kun sitä on taiteltu tortillan sisään. Tätä konseptia on tarjolla Avoimissa puutarhoissa neljäs elokuuta. Tervetuloa!

Kesäkurpitsa-suklaakakku

Kesäkurpitsan kasvattajalle voi tulla loppukesästä positiivinen ongelma: mitä tehdä kurpitsoille, joita putkahtelee pensaisiin yhtenään?

Venäläinen Drakusha on peruskesäkurpitsa

Kurpitsan voi esimerkiksi raastaa aivan mainioon kesäkurpitsa-suklaakakkuun, jonka ohje on Frantsilan yrttitilan kasviskeittokirjasta. Tätä tarjoillaan pihallamme Avoimissa puutarhoissa neljäs elokuuta, tervetuloa maistamaan.

6 dl vehnäjauhoja
1 1/2 dl kaakaota
4 dl sokeria
2 dl kasviöljyä
5 dl raastettua kesäkurpitsaa (yksi puolen kilon kesäkurpitsa)
2 dl rouhittua hasselpähkinää
2 1/2 tl ruokasoodaa
1 1/2 tl suolaa
1 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
2 dl maitoa tai piimää
2 rkl soijajauhoa

Voitele ja jauhota kakkuvuoka. Sekoita kaikki aineet yleiskoneessa, ensin 30 sekuntia hitaasti, sitten 3 minuuttia nopeasti. Kaada taikina kakkuvuokaan ja paista kypsäksi 180-asteisessa uunissa 40-45 minuuttia.

Zucchini Striato d'Italia on venäläistä miedompi

Korvasin yleiskoneen kauramoottorilla, hasselpähkinän auringonkukansiemenillä, soijajauhon yhdellä kananmunalla, ja annoin olla uunissa reilusti toista tuntia. Kesäkurpitsaa ei tietenkään maistanut kaakaon alta, vaikka käytin kakkuun Drakushaa, joka on maultaan melko vahva.

Kasvua palstalla

Palstalle tuli lopulta viisi lohkoa, jotka ovat noin kahdeksan metriä pitkiä ja 1,2 leveitä. Ensimmäiseen tuli härkäpapua, toiseen sipulia, palsternakkaa, lanttua ja porkkanaa. Nämä kylvin heti vapun jälkeen. Kolmanteen lohkoon kylvin kuun puolivälissä punajuurta, kyssäkaalta, mangoldia ja kynteliä. Neljänteen lohkoon istutin toukokuun lopulla lehti-, kurttu- ja parsakaalta, purjoa ja ruotiselleriä. Lohkon päätyyn kylvin kesäkuussa naurista, viidenteen pistin perunaa ja punajuurta. Pohjoispäätyihin laitoin hernettä ja maa-artisokkaa, eteläpäätyyn keräsalaatteja.

Kasvun seuraaminen on aina yhtä hämmästyttävää. Kuukaudessa tapahtuu valtavasti, minkä voi huomata lohkolta IV otetusta kuvaparista.

Lohko IV 7.6.2013

Lohko IV 4.7.2013

Juhannuksena vein palstalle peräkärryllisen ruohosilppua. Purjot ja kaalit ovat selvästikin pitäneet silpusta, sillä sellerit ovat miltei peittyneet niiden alle. Tuholaiset eivät ole liiemmin vaivanneet kaaleja, vaikka lohko on ollut enimmäkseen ilman harsoa. Kiitän tästä sekaviljelymenetelmää, kun en parempaakaan selitystä keksi.

Heinäkuussa kitkeminen alkaa olla ohi, koska hyötykasvit ottavat tilan haltuun. Tänä kesänä taivaalta on tullut vettä riittävän paljon ja usein, joten viime aikoina suurin työ on ollut sadonkorjuussa. Myös tuholaisten touhuihin puutuin: lanttuja ja kyssäkaaleja oli syöty jonkin verran, mistä syystä sumutin lehtien alapintaan mietoa mäntysuopaliuosta.

Kolmannen lohkon reunoille kylvin kesäkuussa pensaspapua. Ylhäältä otetusta kuvasta huomaa, kuinka mangoldit kasvavat. Suurimmat ovat puolimetrisiä, mikä on melko paljon, sillä kylvin mangoldit kahdenkymmenen sentin taimi- ja rivivälillä.

Lohko III 4.7.2013, keskellä ruotimangoldia, reunoilla pensaspapua.

Monivuotisia

Sitruunamelissa käy

salaattiin ja teeksi

Näillä leveyksillä ja pituuksilla (62° N, 30° E) timjami ja kiinanlaikkuköynnös "Annikki" näyttävät selviytyneen talvesta, salvia ja maustemeirami ei. Ehkä olisi pitänyt suojata havuilla.

Monivuotisten lohkossa rellestävät talven jälkeen mäkimeirami eli oregano, venäläinen rakuuna, ruoho- ja kiinansipuli, sitruunamelissa, iisoppi ja kangasajuruohona myyty kasvi, joka lienee pikemminkin nurmiajuruoho. Pihan perällä mintut ja saksankirveli taistelevat elintilasta nokkosten kanssa.

Viinisuolaheinä, takana mäkimeirami

Iloinen yllätys oli punahierakka eli viinisuolaheinä: muistelin sen olevan yksivuotinen, mutta näyttikin olevan monivuotinen. Siitä saa keväiseen salaattiin oksaalihappopiristeen.

Siementämällä talven yli on selvinnyt isohietasinappi eli villirucola, maustekirveli ja salaattikasvi nimeltä namenia. Myös herne voi näköjään talvehtia hangen alla, ellei kaikkia palkoja muista syksyllä kerätä.

Kohopenkin päädystä nousi kymmeniä maa-artisokan versoja, vaikka pengoin marraskuussa mielestäni kaiken ylös.

Kasvilava

Tuen avulla kansi pysyy auki

Toukokuun seitsemästoista. Aurinko paistaa, lämpöä 23. Tarhurin on oltava valppaana: kesä on vasta edessä, vaikka toisin haluaisi uskoa. Vielä saattaa halla hiipiä pihamaalle.

Siirsin osan taimista viikko sitten ulkosalle lavaan. Lava loiventaa sisä- ja ulkotilojen eroa, sillä se suojaa taimia tuulelta ja auringon uv-valolta.

Tein lavan seinät naapurikadun purkutyömaalta saaduista laudoista. Kantena toimii kaksi roskalavalta dyykattua ikkunaa. Pinta-alaa on pari neliötä.

Minun lava on niin sanottu kylmälava. Lämpölavan lämmönlähteenä toimii osittain palanut komposti tai hevosenlanta.

Viileiksi öiksi kannet laitetaan kiinni. Hallan uhatessa koko hässäkän voi peittää harsolla tai matoilla. Päivällä lämpötila ikkunoiden alla nousee helposti yli kolmenkymmenen, joten kannet on syytä avata. Onneksi minulla on puoleenpäivään asti aikaa huolehtia tuuletuksesta. Vasta noihin aikoihin aurinko alkaa paistaa talon kulmaukseen sijoitettuun lavaan.

Varsisellerit, purjot ja kaalit ovat vankistuneet selvästi. Chileissä ja samettikukissa näkyy jo nuppuja. Pian on aika istuttaa taimet maahan.